Jos tuulivoimaa aletaan rakentaa, alle 5% maanomistajista voittaa ja yli 95% maanomistajista häviää. Tämä vähän tunnettu totuus innoitti meitä kirjoittamaan Hattulan kunnanvaltuutetuille siitä, miten tuulivoima kohtelee maanomistajia epätasapuolisesti.
Arvon valtuutetut,
Tuulivoiman yhtenä etuna mainitaan usein maanomistajien saamat maanvuokratulot. On totta, että esimerkiksi talousmetsää omistava henkilö saattaa saada kelpo korotuksen metsämaan tuottoon, jos hän vuokraa maansa tuulivoiman hankealueella. Ja vielä enemmän hän saa, jos itse voimala rakennetaan omalle tontille.
Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma maanomistajien hyötymistä tarkastellessa. Tämä on se, jota tuulivoimateollisuus mielellään korostaa. Mutta tarkastellaanpa asiaa laajemmin. Miten käy maanomistajien hankealueen ulkopuolella?
Tuulivoiman hankealue vastaa yleensä aluetta, jonka tuulivoimayhtiö tarvitsee tuulivoimaloiden rakentamiseen ja tarvittavien teiden ja huoltoalueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Ympärille varataan alue, joka kattaa tuulivoimaloiden kaatumis-, roiske- ja muut varoalueet. Nämä alueet otetaan mukaan maanvuokrasopimuksiin ja kunnan hyväksymään yleiskaavaan. Tyypillisesti hankealue ulottuu noin 400 metrin päähän voimaloista. Esimerkiksi Hattulan Niinimäessä 9–12 voimalan hankealueen koko on 1032 hehtaaria.
Tuulivoiman hankealueen koko on Hattulan Niinimäessä 1.032 hehtaaria, mutta vaikutusalueen koko on 20.000–80.000 hehtaaria.
Tuulivoima vaikuttaa ympäristöön ja maanomistajiin hankealueelle ulkopuolella noin 5 kilometriin asti. Melualueen 40 dB raja ulottuu karkeasti ottaen noin 1,3–1,4 kilometrin päähän ja 35 dB raja noin 1,7–2,0 kilometrin päähän voimaloista. Järvet ja ns. infraäänet voivat laajentaa aluetta entisestään. Eläimistä on havaittu, että esimerkiksi porot väistävät tuulivoimaloita noin viiden kilometrin päähän. Vapaa-ajan kiinteistöistä on havaittu, että niiden arvo laskee tuulivoiman takia noin viiden kilometrin etäisyydelle asti.
Siirtojohdot saattavat olla pitkiä, esim. Hattulan tapauksessa SVE3 ilmajohtolinjauksella ne ovat 12,6 kilometrin mittaisia. Vaikka itse johtokäytävät ovat vain 46 m leveitä, ne pilkkovat kiinteistöjä ja aiheuttavat maisema- ja muuta haittaa satojen metrien päähän. Kaiken kaikkiaan lunastuksen kohteeksi joutuu Hattulassa noin 60 hehtaarin kokoinen, kapea mutta pitkä kaistale. Maakaapeloinnissa johtokäytävä hieman kapenee ja myös maisemahaitat lievenevät.
Tuulivoimaloiden vaikutusalue ulottuukin esimerkiksi Hattulan Niinimäessä laskentatavasta riippuen 20–80 neliökilometrin alueelle. Itse hankealue on siis vain noin 2–5 % koko tuulivoimalan vaikutusalueesta.
Valtaosa maanomistajista saa vain haittoja tai huonon korvauksen
Jos yli 95 % vaikutusalueen maaomistajien omistuksista on hankealueen ulkopuolella, herää kysymys, miten heidän käy tuulivoimarakentamisessa. Tähän joukkoon kuuluvat
- Siirtolinjojen alle jäävien alueiden maanomistajat
- Melualueen 40 dB maanomistajat, jotka ovat usein metsätalouden tai maatilatalouden omistajia
- Lievän melun alueen 30–40 dB maanomistajat, jotka ovat usein vakinaisia tai vapaa-ajan asukkaita
- Seutuvaikutuksen alaiset maanomistajat, jotka hekin ovat usein vakinaisia tai vapaa-ajan asukkaita
Siirtolinjojen alle jäävien alueiden maanomistajat ovat huonoimmassa asemassa. Heidän maansa pakkolunastetaan ikuisiksi ajoiksi. Pakkolunastuksessa ei siirry kuitenkaan alueen omistajuus vaan alueen käyttöoikeus. Maaomistajille maksetaan lunastuksessa kertakorvaus, jonka suuruus on vaatimaton, vaikka sen tasoa on nostettu. Toisin kuin hankealueen maanomistajat, siirtolinjojen maanomistajat eivät saa jatkuvaa tuloa käyttöoikeudesta.
Melualueen 40 dB maanomistajat jäävät myös nuolemaan hankkeessa näppejään. Vaikka maat jäävät ennalleen, heidän mahdollisuutensa hyödyntää maita kaventuvat. Kunnan rakennusvalvonta tulee rajoittamaan rakentamista ja toimintaa alueella melunormeihin pohjautuen. Maiden käyttö esimerkiksi metsästykseen ei enää onnistu, jos riistaeläimet ovat paenneet alueille, joilla emo ja vasa kuulevat toisiaan.
Tuulivoiman hankealueet rajataan yleensä niin, että asutus voidaan mallintaa 40 dB melualueen ulkopuolelle. Näin ollen lievän melun alueella 30–40 dB maanomistajat ovat usein vakinaisia tai vapaa-ajan asukkaita. Heille tilanne on ongelmallinen. Sopivien tuulten ja olosuhteiden vallitessa melu kuuluu heidän alueelleen. Monien mielestä asuminen häiriintyy siinä määrin, että kiinnostus kehittää kiinteistöjä laskee. Asuntojen kysyntä ja arvostus laskevat, myyntihinnat laskevat ja niidenkin henkilöiden, jotka haluaisivat investoida, on vaikea saada pankkilainaa.
Myös seutuvaikutuksen alueella olevat maanomistajat kärsivät tuulivoimasta. Vaikutukset ovat usein taloudellisia ja sosiaalisia. Investointien siirtyminen muualle näivettää seutua ja alentaa seudulla saatavia olevia palveluja. Seudun maine kärsii ja esim. vapaa-ajan asuntojen ostajat karttavat aluetta. Kysynnän laskiessa myös kiinteistöjen arvot laskevat.
Täysin turvassa eivät ole hankealueenkaan maanomistajat. Monet maanomistajat ovat allekirjoittaneet 50 vuoden maanvuokrasopimukset, jotka antavat hankekehittäjälle melko vapaat kädet. Sopimuksissa on huolehdittu ennallistamisesta varsin huonosti ja annettujen vakuuksien määrä on alhainen tai olematon. Myös maanvuokran taso voi olla kytketty pörssisähkön hintaan tai tuulivoimayhtiön tuottoon, mitkä kummatkaan eivät ole vuokralle antajan kontrolloitavissa. Sopimuksista on käytännössä mahdoton päästä irti, myös sopimusrikkomusten sattuessa. Vuokralle ottaja voi tehdä muutoksia sopimukseen ilmoitusmenettelyllä.
Viime aikojen uusi ilmiö on, että hankekehittäjät alkavat kiristää jo allekirjoitettuihin sopimuksiin itselleen parempia ehtoja. Hankekehittäjät vetoavat alhaisiin sähkön pörssihintoihin ja hankkeiden kannattamattomuuteen nykyisten sopimusten kustannustasoilla. Joissakin kunnissa maanvuokraajat ovatkin saaneet kutsun uusiin sopimusneuvotteluin. Aika näyttää, miten yleinen ilmiö tästä tulee.
Kuva: Tuulivoimaprojektit kohtelevat maanomistajia hyvin epätasapuolisesti.
Mitä laki sanoo maanomistajien tasapuolisesta kohtelusta?
Suomessa lainsäädäntö ei suoraan velvoita tuulivoimayhtiöitä maksamaan korvauksia kaikille naapurimaanomistajille, jotka kärsivät haitoista (kuten melusta, maisemavaikutuksista tai viihtyisyyden heikkenemisestä), jos voimala ei sijaitse heidän maallaan. Tasapuolisen kohtelun edellyttäminen koskee siten pääasiassa kaavoitus- ja lupaprosesseja sekä perustuslaillista yhdenvertaisuutta.
Perustuslaki takaa kaikille yhdenvertaisen kohtelun lain edessä. Tämä tarkoittaa, että viranomaiset (kunnat, ELY-keskukset, hallinto-oikeudet) eivät saa kohdella maanomistajia syrjivästi kaavoituksessa tai luvituksessa. Esimerkiksi kaava ei saa asettaa maanomistajia perusteettomasti eriarvoiseen asemaan (esim. yksi saa merkittävän rakennusoikeuden tai hyödyn, toinen ei ilman perusteltua syytä). Korkein hallinto-oikeus (KHO) on useissa päätöksissään korostanut, että kaavoituksessa on selvitettävä ja otettava huomioon maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Jos selvitykset ovat puutteellisia, kaava voidaan kumota.
Myös maankäytön ja rakentamisen lait sisältävät säännöksiä, jotka liittyvät tasapuolisuuteen kaavoituksessa. Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta haittaa. Kaavoituksessa on selvitettävä hankkeen vaikutuksia laajemmin, jotta maanomistajien yhdenvertainen kohtelu turvataan. Rakennusluvan myöntämisessä otetaan huomioon mm. ympäröivän alueen rakentaminen ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Kaavaprosessissa kunta arvioi vaikutuksia (melu, maisema, YVA-menettely) ja kuulee osallisia.
Jos alue lunastetaan, korvaukset määräytyvät lunastuslain mukaan. Korvauksen tulee olla täysi ja perustua markkina-arvoon. Käytännössä voimajohtojen korvaukset ovat kuitenkin matalampia kuin tuulivoimalan rakennuspaikan vuokratulot. Tätä on kritisoitu epäreiluna – yksi saa vuokratuloa, naapuri menettää maata pilkkahintaan. Lunastuslain uudistusta on valmisteltu, jotta korvaukset olisivat oikeudenmukaisempia ja tasapuolisempia.
Miten kunnat ovat reagoineet maanomistajien epätasapuoliseen kohteluun?
Viranomaiset, kunta mukaan lukien, ovat velvollisia turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun ja välttämään kohtuutonta haittaa yksittäiselle maanomistajalle. Vaikka vuokratulot voivat keskittyä harvoille, kaavoituksessa on pyrittävä lieventämään haittojen epätasaista jakautumista.
Kunnat käyttävätkin yllä mainittuja säännöksiä perusteluna, kun ne tiukentavat minimietäisyyksiä asutukseen (esim. 2 kilometriä tai enemmän). Tavoitteena on vähentää haittojen epätasaista jakautumista. Näin vähemmän maanomistajia joutuu kärsimään haitoista ilman korvausta.
Esimerkiksi Kiuruvesi on käsitellyt maanomistajien epätasapuolista kohtelua ennaltaehkäisevästi kaavoituksen kautta kasvattamalla suojaetäisyyksiä 1,5 kilometristä 2 kilometriin, mikä vähentää haittojen epätasaista jakautumista. Suoria pakollisia korvausmekanismeja naapureille ei kuitenkaan ole otettu käyttöön – ne perustuvat edelleen vapaaehtoisiin sopimuksiin.
Joissakin hankkeissa (esim. Lestijärvi, Karstula, Puolanka ym.) on keskusteltu myös korvauksista kaavaprosessin yhteydessä. Maanomistajat tai kunnan edustajat ovat kritisoineet yhtiön tarjouksia liian kapeiksi ja vaatineet tasaisempaa jakoa.
Ruotsin lakeja muutetaan jo tasapuolisuuden parantamiseksi
Ruotsissa hallitus on käynnistänyt maaliskuussa 2026 lainsäädäntöehdotuksen valmistelun uudesta laista, joka velvoittaa tuulivoimayhtiöt jakamaan osan tuulivoimapuiston tuloista lähiasukkaille. Käytännössä korvausalue ulottuu yhdeksään voimalan kokonaiskorkeuteen asti. Esimerkiksi Hattulan 270 metrin korkuisilla voimaloilla tämä tarkoittaa noin 2,43 kilometrin etäisyyttä (9 × 270 m).
Lakia ei ole vielä hyväksytty eduskunnassa, mutta se on edennyt ja sen on tarkoitus tulla voimaan 2026 aikana. Se koskee uusia tuulivoimapuistoja ja olemassa olevia puistoja, jotka saavat uuden ympäristöluvan voimaantulopäivän jälkeen.
Ruotsin hallituksen esityksen taustalla ovat paikallisen hyväksyttävyyden parantaminen, oikeudenmukaisempi hyötyjen ja haittojen jakautuminen, ja kuntien ja asukkaiden taloudellisten kannustimien vahvistaminen.
Mitä Hattula voi oppia tästä?
Huhtikuussa 2023, tarkalleen 12.4.2023, Myrsky Energia kokosi hankealueen maanomistajat Juteinitalon Jaakonsaliin ja keräsi innokkaimpien nimet maanvuokrasopimuksiin. Sen jälkeen kuluneiden kolmen vuoden aikana on tullut selväksi, että Hattulan kunnan viranhaltijat eivät esitä mitään, mikä rajoittaisi Myrsky Energian toimintaa. On ollut piinallista havaita, että Hattulan kunta ei ole esittänyt yhdenkään tuulivoimaperiaatteen soveltamisesta kunnan tuulivoimahankkeissa.
Maanomistajista 5 % voittaa ja 95 % menettää
Siksi ehdotankin Hattulan valtuutetuille aloitteen ottamista omiin käsiin ja sellaisen valtuustoaloitteen tekemistä, jossa pyydetään kunnanhallitusta ja kunnan viranhaltijoita valmistelemaan ehdotus maanomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi. Se on tarpeellista, koska nykyinen prosessi ei johda tasapuolisuuteen. Se johtaa siihen, että maanomistajista 5 % voittaa ja 95 % menettää. Se ei ole tasapuolisuutta, yhdenvertaisuutta eikä oikeudenmukaisuutta.
Tutustu myös kirjoitukseen ”Maanomistajat jumissa tuulivoimasopimuksissa”
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Etelä-Hattulan puolesta
Jori Kanerva
Linkkejä valikoituihin aikaisempiin valtuustokirjeiseemme:
Tuulentuoma 