Tuulivoimaloista sanotaan usein, että ne ovat lintusilppureita. Toisaalta linnun viserrystä voi kuulla melkeinpä tuulivoimaloiden juurella. Mikä on totuus? Minkälaisille linnuille tuulivoimalat ovat suurin uhka? Miksi uhka pitää ottaa erityisen vakavasti Niinimäen alueella? Näistä asioista kirjoitimme Hattulan valtuutetuille.
Arvon valtuutetut,
Kanta-Hämeen vaihemaakuntakaavan infotilaisuudessa Forssassa 14.1.2026 Hämeen Liiton maakuntainsinööri kertoi minulle, että linnut ovat niin viisaita, että ne osaavat kyllä väistää tuulivoimaloita. Jäin haukkomaan henkeä ja miettimään, mikä on totuus. Nyt kun on kevät ja pikkulinnut sirkuttavat joka paikassa, on hyvä aika ottaa selvää, mitä eri tutkimukset asiasta sanovat.
Mitä sanoo ELY-keskuksen laatima Niinimäen perusteltu päätelmä?
Perusteltu päätelmä arvioi linnustovaikutukset merkittäviksi ja pääosin kielteisiksi. Molemmissa hankevaihtoehdoissa vaikutukset arvioidaan suuriksi kielteisiksi lievennystoimista huolimatta. Erityisen suuressa törmäysriskissä ovat sääksi ja kaakkuri.
Myös metsäkanalinnuille, pöllöille ja päiväpetolinnuille aiheutuu törmäys- ja häiriövaikutuksia. Lisäksi hankealue sijaitsee kurkien päämuuttoreitillä, ja yhteysviranomainen arvioi vaikutukset kurjelle suuriksi kielteisiksi, mikäli päämuutto tapahtuu hankealueen kautta.
Kuva: Sääksi pesii mieluiten rauhallisissa metsä- ja suomaastoissa lähellä järviä. Se tarvitsee runsaasti kalaa saalistusalueellaan (yleensä enintään 10–20 km pesältä). Alkuperäinen kuva Matti Suopajärvi: Sääksi lahna kynsissään.
Erittäin uhanalaisen hömötiaisen osalta kriittistä on laajempien metsäalueiden säilyminen.
Hankealueen lähellä sijaitsevaan Hanhisuon-Saunasuon soidensuojelualueeseen kohdistuu häiriövaikutuksia ja siksi Metsähallitus on vaatinut muutoksia voimalasuunnitelmiin. On myös huomioitu, että vain yhden vuoden havainnointi tuo epävarmuutta etenkin metsäkanalintujen soidinpaikkojen ja kaakkurin pesintäliikkeiden osalta.
Sähkönsiirtoreittien osalta ELY-keskus toteaa, että maakaapelireitti on linnuston kannalta selvästi soveltuvin vaihtoehto.
Mitä tutkimukset sanovat lintujen väistämiskyvystä?
Lintujen kykyä väistää tuulivoimaloita on tutkittu useilla eri menetelmillä. Tutkimus ei perustu vain törmäysten laskemiseen, vaan siihen, miten linnut havaitsevat voimalat, muuttavat lentorataansa ja millä etäisyydellä väistö tapahtuu. Teknisinä keinoina on käytetty GPS-seurantaa ja telemetriaa, tutka- ja kameraseurantaa tuulivoimapuistoissa sekä mm. lintu- ja törmäyslaskentaa.
Yleinen tutkimustulos on, että useimmat linnut väistävät voimaloita jo melko kaukaa, mutta väistökyky vaihtelee paljon lajin, lentokorkeuden, sääolosuhteiden ja voimaloiden näkyvyyden mukaan. Monet pienet ja ketterät lintulajit oppivat väistämään tuulivoimaloita kohtuullisen hyvin. Ne tunnistavat liikkuvan roottorin uhkana ja kiertävät sen. Jotkut lajit jopa tottuvat voimaloihin ajan myötä.
Sen sijaan suuret linnut ovat erityisen riskialttiita. Suuret petolinnut kuten kotkat, sääkset ja haukkalinnut keskittävät katseensa tarkasti alas saalistuskohteeseensa maan pinnalle samalla kun ne lentävät. Kun huomio on muualla, roottori voi tulla sokeasta kulmasta. Modernin suuren tuulivoimalan lavan kärki voi liikkua jopa 70–90 metriä sekunnissa. Vaikka lapa näyttää kaukaa hitaalta, lintu arvioi törmäysriskin usein väärin.
Kurjet, haikarat ja muut pitkänmatkan muuttajat lentävät usein kiinteitä reittejä ja korkeuksia, eivätkä helposti muuta vakiintunutta käyttäytymistään. Ne eivät ”opettele” uusia esteitä samalla tavalla kuin paikkalinnut. Parvi- tai muuttolennolla lintu seuraa usein edessä lentäviä yksilöitä eikä tarkkaile ympäristöä yhtä tarkkaan.
Kaakkuri on erikoistapaus. Niinimäen asiakirjassakin mainittu kaakkuri on erityisen haavoittuvainen, koska se nousee ja laskeutuu vesille pitkillä liito-osuuksilla matalalla, mikä osuu juuri voimaloiden roottorien pyyhkäisyalueelle.
Kuva: Kaakkuri suosii pieniä, vähäkalaista metsäjärviä tai suolampia, usein syrjäisillä alueilla kaukana ihmisasutuksesta. Hannu Kekkonen, Birdlife Suomi.
Mitä todennäköisyyslaskenta kertoo meille ison linnun selviytymismahdollisuuksista?
Tuulivoimalan roottorin lavat voivat olla jopa 80-90 metriä pitkiä moderneissa maatuulivoimalassa. Niiden pyörimisnopeus on tyypillisesti noin 10–20 kierrosta minuutissa.
Tämä tarkoittaa, että lavat pyyhkäisevät tuulivoimalan edessä nopeasti toistuvaa “pyörivää seinää”. Voimaloissa on 3 lapaa, joten lapojen välinen kulma on 120° (360° / 3).
Jos roottori pyörii esim. 15 kierrosta minuutissa, sen kulmanopeus on 15 × 360° / 60 s = 90°/s. Yhden 120° “aukon” pyyhkäisy kestää 120° / 90°/s = 1,33 s. Siis lintu ehtii aukosta läpi ehjänä vain, jos se lentää kokonaan läpi siinä pienessä aikaikkunassa, jolloin aukko on kohdalla.
Iso lintu on tyypillisesti noin metrin pitkä ja siipien kärkiväli voi olla isompikin. Oletetaan seuraavassa, että metrin pituinen lintu lentää 10 m/s vauhdilla. Jos metrin pituinen lintu lentää kohtisuorassa tuulivoimalan läpi, läpilento kestää 0,1 s. Jos tulokulma on 45°, kestää ohitus noin 0,15 s.
Jotta voimalan lapa ei osu lintuun, linnun pitää lähteä liikkeelle aikaikkunassa, jonka kesto on 1,33 s – 0,1 s (tai 0,15 s) eli noin 1,2 s. Selviytymisen todennäköisyys on siis 1,2 / 1,33 = 0,9 eli 90 %.
Jos tuulivoimalat on sijoitettu paikkaan, joka on pesän ja ruoan hankintaan käytetyn järven välissä tai lähellä, tilanne muuttuu. Jos lintu lentää pesimäkauden aikana viiden voimalan läpi kymmenen kertaa, selviytymisen todennäköisyys on 0,9 ^ 50 = 0,005 eli 0,5%. Kuolemisen todennäköisyys on siis 99,5 %.
Niinimäen voimalat ovat ruoan hankintareitillä.
Niinimäessä riski on todellinen
ELY-keskus ei ole turhaan nostanut esiin Niinimäkeen suunniteltujen tuulivoimaloiden suuria kielteisiä vaikutuksia Niinimäen ja laajemmin koko Hämeen järviylängön tunnusomaisille isoille linnuille. Riski, että Kanta-Hämeen maakuntalintunakin tunnettu sääksi ja hiljaisista suoympäristöistä nauttiva kaakkuri osuisivat voimaloihin, on todellinen.
Suomen kuuluisin lintututkimus lienee Ympäristöministeriön hyllyttämä ja salaama tutkimus maakotkista. Ympäristöministeriö jätti julkaisematta raportin tuulivoiman vaikutuksista maakotkiin vuonna 2024. Taustalla on Metsähallituksen tuulivoimaosaston tekemä pyyntö. Jääkin suuren yleisön ja myös Hattulan kuntapäättäjien arvioitavaksi se, minkälaisin todennäköisin perustein hyllytys tapahtui.
Luonto ei voi puolustaa itseään. Siksi meidän on tehtävä se!
Tutustu aiheeseen myös seuraavien tutkimusten kautta.
- Estimating mortality of small passerine birds colliding with wind turbines (PDF / article)
- Collision Risk of Birds with Modern Large Wind Turbines (PDF)
- Collision sensitive niche profile of the worst affected bird-groups at wind turbine structures (PDF)
- Estimates of bird collision mortality at wind facilities in the contiguous United States (PDF)
- Risk to European birds from collisions with wind-energy facilities (article page)
Lintujen viserrystä ja kauniita kevätiltoja kaikille!
Etelä-Hattulan puolesta
Jori Kanerva
Linkkejä valikoituihin aikaisempiin valtuustokirjeiseemme:
Tuulentuoma 