Luontoylänkö 2030 -hanke alkaa ja vaikuttaa koko järviylängön alueella

Suomen Luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin Luontoylänkö 2030 -hanke alkaa vuodenvaihteessa. Hanke ajaa Hämeen järviylängön luonnon asiaa. Työryhmä kertoo, että se kehittää luontoa huomioivaa yhteistyötä yli kuntarajojen, tuottaa tietoa alueen luonnosta ja kehittämistarpeista, edistää luonnonsuojelua ja ennallistamista, lisää ihmisten tietoutta lähiympäristöstään ja tukee paikallisten osallisuutta luontoa koskevasta päätöksenteosta. Hanke sivuaa myös ylänköseudun kulttuuriperintöä.

Tuulentuoma haastatteli hankeasiantuntija Johanna Viitasta, joka itsekin asuu Hämeen järviylängöllä ja kuulemamme mukaan kantaa perimässään niin Hattulan, Hämeenlinnan kuin Lounais-Hämeenkin perintöä.

Johanna, kerro vähän, minkä takia tällainen hanke päätettiin aloittaa?

Vuosituhannen vaihteessa Hämeen järviylängön luontoarvot olivat nosteessa. Etelä-Suomen aluekehityksessä visioitiin vuodeksi 2030 ”ympäristöarvoiltaan vetovoimaista aluetta”, jonka rakentamattomat metsät muodostaisivat ekologisesti tärkeitä ydinalueita ja viheryhteyksiä myös muualle Suomeen. Nyt vuosi 2030 lähestyy, mutta visio ei näytä olevan täysin toteutumassa. Luonnonsuojelua on jarruttanut milloin mikäkin. Niinpä suojelupinta-alaa on edelleen liian vähän, ennallistaminen matelee eteenpäin eikä uhanalaistuminen ole pysähtynyt. Täällä olisi nyt kiire parantaa koko ylänköseudun luonnon tilaa.

Järviylängön luonnon edunvalvonta oli ollut mielessäni tuolta vuosituhannen vaihteesta saakka, kun sitten kävi ilmi, että Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirissä Oksasen Timolla oli mielessä sama idea. Se antoi alkusysäyksen työryhmälle ja koko hankkeelle, ja tässä ollaan.

Kuva: Suojelematon lähteikkö, Loppi (Johanna Viitanen)

Miten työryhmä syntyi? Olette varmaan kaikki myös jonkin sortin hämäläisiä?

Työryhmässä on nyt kymmenkunta luontoammattilaista ja -harrastajaa, jotka tavalla tai toisella ovat olleet mukana Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin toiminnassa. Suurin osa on järviylängöltä tai sen reunamilta, ja saamme myös vähän apua ja kiritystä päijäthämäläisiltä.

Miten itse päädyit hankkeen hommiin? Kerro hieman taustoistasi?

Taisin päätyä tehtävään, koska sille oli tarve ja itselläni oli osaamista ja mahdollisuus tässä välissä hypätä hanketyöhön. Olen koulutettu luonto-ohjaaja, joka on perustanut järviylängölle kaksi suojelualuetta ja ennallistanut omia maita. Tykkään ylänköseudun luonnossa melkein kaikesta, mutta erityisesti suot, lähteiköt ja sammalet ovat ominta alaani. Haluan tuoda esiin myös geodiversiteettiä eli maankamaran monimuotoisuutta sekä kulttuuriperintöä meidän luonnossa. Kuljen paljon pitkin ylänköä, kun vuodessa tulee vietettyä 100–200 päivää maastossa tai pitkillä juoksu- ja pyörälenkeillä, satoi tai paistoi.

Jos tykkäät meidän luonnossa ”melkein kaikesta”, on siis jotain, mistä et tykkää?

No, mieluiten kyllä näkisin järviylängön ilman jättipalsamia, komealupiinia ja isosorsimoa. On myös vaikea pitää joistakin ihmistoiminnan seurauksista, kun luonnon tila on selvästi heikentynyt. Tuskin täällä kukaan muukaan nauttii jostain sinilevälautoista tai järvivesistä, joissa uimisen jälkeen on pestävä kaivovedellä ”turveturkki” iholta pois?

Millä alueella te toimitte? Ylänköhän on aika laaja. Miten aiotte keretä kaikkialle?

Seuraavat kaksi vuotta keskitytään Hattulaan, Hämeenlinnaan, Janakkalaan, Loppeen ja Tammelaan niin, että lännessä rajana on 2-tie ja idässä 3-tie. Me työryhmän porukat olemme kulkeneet seudulla niin paljon ja niin pitkään, että tunnemme paikat varsin hyvin. Kun alue tosiaan on laaja, meille on tosi tärkeää, että joka puolelta olisi mahdollisuus osallistua hankkeen toimintaan jotenkin. Saavutettavuuteen onneksi auttaa se, että nykyisin voi jakaa tietoa, kouluttaa, neuvoa ja pitää yhteyttä verkossakin. Silloin kaikki ei keskity yksittäisten paikkojen tai kylien ympärille.

Mistä hanke lähtee liikkeelle?

Selvitys- ja kehittämishankkeessa tietysti ensin selvitetään, ennen kuin voi alkaa kehittää, joten edessä on paljon tiedonhankintaa. Pitää luovastikin yhdistellä aineistoja, analysoida ja hankkia lisää tietoa. Arvokkaita ovat myös kokemukset, kansalaishavainnot ja niin sanottu hiljainen tieto, jota ei ole julkaistu missään. Kaikesta tästä luodaan sitten ajantasainen käsitys, mitä järviylängön luonnolle oikeastaan kuuluu aivan käytännössä – perusteltu näkemys siitä, missä on ehkä ollut tunnistamatta arvokasta luontoa ja mitä muita aukkoja virallisissa tiedoissa on.

Meillä on paikallisina jo nyt sellaista luontotietoa, jota Hämeen järviylängöstä ei ole missään muualla. Paikkansa pitävä tieto on edellytys sille, että jotain voidaan kehittää eli suunnitella, ehdottaa tai toteuttaa toimia, joilla luonnon tila paranisi.

Kuva: Suojelematon lahopuustoinen korpi, Hämeenlinna (Johanna Viitanen)

Mitä lisäarvoa hankkeen työstä on, kun paljon luontotietoa on saatavilla muutenkin?

Hämeen järviylänköhän on monin paikoin säilynyt erämaisena eikä kaikkialla ole edes kesämökkejä. Niinpä luontotietoa itse asiassa puuttuu monin paikoin. Valmiit aineistot ennustavat joitain piirteitä, kuten onko tietty suo karu vai rehevä tai minkä ikäistä metsän puusto on. Mutta ne eivät kerro, mahtaako tietyssä notkelmassa olla tunnistamaton piensuo, mitä eliöitä paikassa elää tai onko siellä kolopuita.

Valmiin tiedon puutteista voisin mainita, kuinka paljon kartoista puuttuu pieniä soistumia, noroja ja lähdeluontoa. Näitä sitten vahingossa jopa tuhotaan, kun ei niistä kukaan tiedä. Ympäristöhallinnon resurssit eivät Suomessa tule koskaan riittämään siihen, että kaikki voitaisiin tutkia kattavasti viranomaistyönä. Hankkeemme arvo piilee siinä, että voimme välittää viranomaisille ja kuntiin tietoa puutteista sellaisissa aineistoissa, joiden perusteella täällä järviylängölläkin laaditaan kaavat ja myönnetään luvat.

Kuntapäättäjät ovat varmasti törmänneet siihen, miten kaavoituksen yhteydessä voi löytyä yllättäen monenlaisia luontoarvoja. Se ei ole itse asiassa yhtään yllättävää, koska luontotieto ei ole kattavaa ja luonnon prosessit muuttavat tilanteita, kun rauhaan jääneet elinympäristöt alkavat ennallistua itsekseenkin. Päätöksentekijän on hyvä olla tästä tietoinen ja valmis muuttamaan kantaansa joustavasti, kun puutteelliset lähtötiedot täydentyvät. Jos vaikka kuntalainen ilmoittaa luontoarvoista, viestintuojaa ei silloin kannata teilata vaan ennemmin kiittää siitä, että tietojen ansiosta voitiin tehdä vastuullisempi päätös.

Miten tämä hanke näkyy hämäläisten arjessa? Tuleeko tänne jotain uutta säpinää?

Nyt parina seuraavana vuonna hanke näkyy, kun kerromme järviylängön luonnon merkityksestä, jaamme tietoa ja järjestämme koulutuksia tai retkiä. Meiltä voidaan jalkautua jututtamaan ihmisiä esimerkiksi opinnäytetöitä varten tai kerätä tietoa verkossa. Luodaan yhdessä hyvää luontosäpinää täällä! Voimme esimerkiksi ideoida kylä- ja muiden yhdistysten kanssa, miten luontoarvoja voi tuoda mukaan ihan arkiseen toimintaan.

Pääseekö tähän mukaan, jos on kiinnostunut luonnosta tai haluaa auttaa?

Totta kai – mukaan voi tulla vaikka osallistumalla koulutuksiin, tulemalla retkille ja keräämällä itse luontohavaintoja. Hankkeen aikana kokoamme luontotoimijoiden verkostoa, ja yleisön vinkit ovat kullanarvoisia, kun pyrimme tavoittamaan kaikki luonnosta kiinnostuneet tahot. Ilmoittautukaa tai vinkatkaa ihmeessä meille, kenelle olisi hyvä kertoa verkostosta.

Erityisesti toivomme, että ihmiset miettisivät itselleen tärkeitä paikkoja järviylängön luonnossa, olivat ne sitten kotipihassa tai kansallispuistossa. Kannattaa pohtia vaikka tällaista: Miksi oikeastaan pidän tästä paikasta? Mitä olen kokenut täällä ja mitä haluaisin kokea? Millaisena näen tämän paikan tulevaisuudessa? Voinko tehdä jotain sen hyväksi, että se tulevaisuudenkuva toteutuu? Voisiko tällaisia paikkoja olla täällä enemmänkin?

Kun ajatukset alkavat muuntua teoiksi, niillä teoilla pidetään yhdessä huolta järviylängöstä. Olisi hienoa kuulla, mikä teille on täällä tärkeää luonnossa ja miksi. Mehän teemme tätä senkin takia, että meilläkin on täällä tärkeitä ja merkityksellisiä paikkoja, joiden haluamme säilyvän.

Kuva: Suojelematon suppalampi ja sen nevareunus, Hattula (Johanna Viitanen)

Avaatko hieman, minkälaisia kulttuuriin tai kulttuuriperintöön liittyviä asioita hankkeessa olisi suunnitteilla? Mitenkäs nämä liittyvät luonnonsuojeluun?

Luontoarvot ja kulttuuriperintö limittyvät usein hauskasti. Kaikki tietävät Härkätien, mutta kulttuuriperintö näkyy myös luonnossa kulkiessa, jos sitä osaa etsiä. Siksi haluamme kertoa, millaisia yhtymäkohtia luonnolla ja kulttuuriperinnöllä on. Esimerkiksi täällä meidän tervanpolttoseuduilla tuli on aikoinaan karannut herkästi metsiin, ja osa harjuista ja soiden reunametsistä on täynnä hiiltyneen puun jäännöksiä aiemmilta vuosisadoilta. Näillä palokannoilla elää usein uhanalaisia jäkäliä. Niitä on hauska bongata, ja kulttuuriperintö voi avata ihan uuden näkökulman tuttuunkin luontoon.

”Meitin miälestä luannon nykynen tila on surkee juttu, mutta ei suajeluhommaa voi aina puuhata otta kurtussa.”

Johanna Viitanen

Hämeeksi kirjoitettu hankekuvaus sivuillanne oli tosi hauska! Ette taida olla kauhean ryppyotsaisia. Saadaankohan lukea lisää tämmöisiä hankkeen edetessä?

Täähän on rohkeesti kakskiälinen rojekti, jossa viästitään suameks taikka etelähämeeks. Siitä ei mennä takuuseen, että toi ree-kirjain meiltä aina luannistus kauheen häävisti, jos ny kattotaan vaikka semmottista termiä kun pioriversiteetti. Meitin miälestä luannon nykynen tila on surkee juttu, mutta ei suajeluhommaa voi aina puuhata otta kurtussa. Pitää olla lystiä ja.

No sehän on juur tälviisiin. Onko hanke muuten pelkästään aikuisille?

Kyllä se on ihan kaikille. Lasten ja nuorten oikeus luonnon monimuotoisuuteen mietityttää meitä kovasti. Haluamme lasten äänen kuuluviin ympäristöön vaikuttavassa päätöksenteossa, koska luontokadon seuraukset vaikuttavat eniten heidän elämäänsä. Onneksemme olemme saaneet työryhmään mukaan tosi taitavan luontokasvattajan.

Entä onko hankkeella yhteistyötä alueen yrittäjien kanssa? Olisiko tässä uusia työllistymismahdollisuuksia?

Työryhmä haluaisi, että erityisesti luonnon ennallistaminen toisi tänne työmahdollisuuksia. Ennallistamisurakat auttaisivat näin sekä luontoa että meitä paikallisia. Tarkoitus onkin selvittää, millaisia tarpeita esimerkiksi koneyrittäjillä täällä olisi – tarvitaanko tietoa ja koulutusta, ja olisiko yrityksissä kasvun mahdollisuuksia ennallistamisen puolelle?

Ylängöllä toimii myös luontomatkailu- ja luontoliikuntayrittäjiä, joiden elinkeino on täysin riippuvainen siitä, että monimuotoinen luonto säilyy. Kun virkistyskäyttö ja matkailu suunnitellaan luontoarvot huomioon ottaen ja ennakoidaan mahdolliset hankaluudet, näillä aloilla on edelleen kasvun varaa.

Kaikkia suojelun ja ennallistamisen mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnettykään. Esimerkiksi uudistava luonto- ja kulttuurimatkailu voi sopia maatilojen sivuelinkeinoksi, ja nyt kun maakunnassa on uusi pyöräilyreitistö, tänne kannattaa houkutella kestävää matkailua. Meiltä voi kysyä neuvoa, jos yritystoiminnan vaikutus luontoon mietityttää, ja meillä on osaamista myös kulttuuriperintöön liittyvän luontomatkailun puolella.

Kuva: Suojelematon hakkuu-uhan alla oleva korpi, Hämeenlinna (Johanna Viitanen)

Entäpä yhteistyö seudun yhdistysten kanssa? Täällähän on paljon asukasyhdistyksiä.

Kylä-, vesiensuojelu- ja muut yhdistykset ovat tärkeimpiä kumppaneita, kun kutsumme luontotoimijoiden verkostoon kaikki kynnelle kykenevät järviylängöltä. Monessa yhdistyksessä varmasti muistetaan, kuinka laajaa yhteistyötä jo teimme luonnonsuojelijoiden, yhdistysten ja yrittäjien kesken, kun oikorata uhkasi jyrätä järviylängön luontoa ja kyliä. Kansanliikkeestä saatua yhdessä tekemisen voimaa kaivataan nytkin.

Suomessa tai Kanta-Hämeessä ei ole edelleenkään käyty avointa yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten oikeasti aiomme turvata luonnon monimuotoisuuden ja myös paikallisdemokratian kaupunkien ulkopuolellakin. Sen takia työryhmä haluaa nyt vahvistaa luontokansalaisuutta ja rohkaista kaikkia myös osallistumaan päätöksentekoon.

Niin, onko tämä nyt sitä osallisuutta?

Osallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat isoja sanoja, joiden taustalla on tosi arkisia tilanteita. Jotkut muistavat, miltä tuntui lukea uutisista, että kysymättä suunniteltu rata halkaisee oman kylän tai tuhoaa tutun luontokohteen. Tätä osattomuus ja epäoikeudenmukaisuus on käytännössä, emmekä varmasti kaipaa sitä tänne yhtään enempää.

Suomessa vain on edelleen vallalla se tympeä kulttuuri, jossa luontoarvojen menetyksestä varoittavia ei oikein haluttaisi kuulla, kun toisessa vaakakupissa on raha. Meidän työryhmä tavoittelee järviylänköä, jossa myös luontoa puolustavien ääni kuullaan ja otetaan vakavasti.

Siitä puheen ollen – miten suhtaudutte hankkeessa energiahankkeiden luontohaittoihin? Saavatko paikalliset teiltä apua, jos hankkeita on suunnitteilla?

Uusiutuvan energian tuotanto on sinänsä tärkeää, siitä ei kahta sanaa. Hämeen liitto on teettänyt asiallisen selvityksen aurinkovoiman mahdollisuuksista rakennetuissa ympäristöissä, ja tämähän olisi se oikeasti kestävä suunta. Tuotantoa pitää lisätä ensimmäiseksi sinne, missä se ei aiheuta luontohaittaa arvokkaisiin ympäristöihin. Eivätkä arvokkaita ole vain pistemäiset suojelu- ja muut kohteet, vaan myös ekologiset yhteydet.

”Oikeudenmukaiselta tuntuisi, että täällä käytäisiin nyt laaja yhteiskunnallinen neuvottelu luontohaitan aiheuttamisen reunaehdoista Hämeen järviylängöllä, joka on Etelä-Suomen viimeisiä metsämantereita.”

Meihin voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä aina, kun luontoarvot mietityttävät järviylängöllä. Tiedämme työryhmässä, kuinka repiviä hankkeet voivat olla paikallisyhteisöille. Tilanne ylängöllä on myös sikäli jännitteinen ja vakava, että lainsäädäntö ei suoraan takaa luonnolle oikeutta ekologisiin yhteyksiin, eikä toiminnallisia ekologisia yhteyksiä ole helppo määrittää valmiista aineistoista. Kuitenkin nämä yhteydet ja riittävä elintila ovat kohtalonkysymys uhanalaisille eliöille.

Oikeudenmukaiselta tuntuisi, että täällä käytäisiin nyt laaja yhteiskunnallinen neuvottelu luontohaitan aiheuttamisen reunaehdoista Hämeen järviylängöllä, joka on Etelä-Suomen viimeisiä metsämantereita. Olisiko vastuullisinta ottaa sen verran aikalisää, että ensin vietäisiin soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteet suojeluun, turvattaisiin muutkin suojelemattomat arvokohteet ja merkittäisiin ekologiset yhteydet kaavoihin? Pitäisi myös määritellä niin sanotut no-go-alueet ja suojaetäisyydet arvokkaaseen luontoon.

Toivoisimme toisaalta, että energiakeskustelussa luontoarvoja ei käytettäisi itse ilmastokriisin vähättelyyn, koska tällainen vaikeuttaa uskottavaa työtä luonnon hyväksi. Ja jossain vaiheessa Suomen täytyisi kyllä kohdata se tosiasia, ettei uusiutuvankaan energian kulutus voi kasvaa rajattomasti, kun luonnon kantokyky on rajallinen. Aineelliseen ja aineettomaan ylikulutukseen ei ole varaa ympäristön kolmoiskriisissä.

Missäs hankkeen kuulumisia voi jatkossa muuten seurata?

Kerromme niistä nettisivuilla, blogissa ja uutiskirjeessä, kun aloitamme hommat toden teolla vuodenvaihteen jälkeen. Näymme somessa paljolti luonnonsuojelupiirin, sen jäsenyhdistysten, hankkeen yhteistyökumppanien ja työryhmän jäsenten kanavissa. Jättäkää meille mielellään toiveita ja terveisiä! Niitä voi lähettää 31.12. saakka esikyselylomakkeella.

Tuulentuoma toivottaa menestystä tälle hienolle hankkeelle! Hankkeen esittely, keskeiset arvot ja yhteystiedot löytyvät täältä.