Hämeen liitto teetti vuonna 2016 Kanta-Hämeen ekologiset verkostot -selvityksen. Siinä tutkittiin ja tunnistettiin, missä ovat maakunnan luonnon ydinalueet, mitkä niistä ovat erityisen arvokkaita luonnon itsensä kannalta sekä missä kulkevat eri alueiden väliset yhdyskäytävät. Nyt on käynyt ilmi, että sekä Hattulan kunta että Hämeen Liitto ovat kaavoittamassa tuulivoimaloita näiden alueiden päälle.
Jarno Honkanen ja Ina Rosberg kertovat alla, miksi luonnon ydinalueet ja ekologiset yhteydet ovat niin suunnattoman tärkeitä. Hei kokosivat yhteisen tietonsa kirjeeksi Hattulan valtuutetuille.
Arvon valtuutetut,
Hattulan kunta on aikeissa kaavoittaa Etelä-Hattulaan Niinimäen alueelle tuulivoima-alueen. Kaavaehdotuksessa tuulivoima-alue on sijoitettu laadullisesti edustavan luonnon ydinalueen keskelle. Tuulivoima-alueen kaavoittaminen Niinimäkeen tuntuu etenevän luontokadon keskellä järjettömältä.
Tarkastelun laajentaminen maakuntatasolle paljastaa toimintamallin, jossa luontoarvoja tunnutaan käytettävän vain hankkeiden valmistelussa ja markkinoinnissa mutta ei luonnon ja yhteisen terveyden suojelemisessa. Tässä kirjeessä perustelemme, miksi tuulivoiman kaltainen teollisuusrakentaminen Niinimäkeen olisi tuhoisaa luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille.
Kuva: Jarno Honkanen ja Ina Rosberg ovat huolissaan suunnitelmista rakentaa tuuliteollisuusalueita laadullisesti edustaville luonnon ydinalueille.
Hämeen Järviylängöllä on tutkitusti merkittävä laadullisesti edustavien luonnon ydinalueiden verkosto
Maakuntakaavan uudistusta varten Hämeen liitto teetti jo vuonna 2016 Kanta-Hämeen ekologiset verkostot -selvityksen. Selvityksen mukaan Hämeen ekologinen verkosto koostuu kaikkiaan noin 130 luonnon ydinalueesta. Näistä 22 erottuu laadullisesti muita edustavampina – yksi niistä on Niinimäen alue. Laadullisesti edustavilla alueilla tavataan uhanalaisten eliölajien esiintymiä, arvokkaita luontotyyppejä ja monimuotoisia luonnonympäristöjä.
Tällaiseen paikkaan Hattulan kunta (samoin kuin Hämeen liitto maakuntakaavan luonnoksessa) on kaavoittamassa tuulivoima-aluetta. Tieto luonnon ydinalueista ei näytä ohjanneen maankäytön suunnittelua, koska kaavaehdotuksissa tummanvihreiden ydinalueiden päälle ollaan kaavoittamassa teollisuusalueita. Kauniisti puhuttu vihreä siirtymä ei näytä enää vihreältä, kun teollisuusalue peittää alleen arvokkaan ja monimuotoisen luonnonalueen. Ekologisten verkostojen kartoitukset ja YVA-selostukset näyttäytyvät tässä valossa lähinnä näytelminä, joilla on kovin vähän oikeata vaikuttavuutta tai merkitystä.
Kuva: Kanta-Hämeen ekologiset verkostot selvityksessä havaitut luonnon ydinalueet. Tumman vihreä alue: laadullisesti edustava ydinalue – vaaleanvihreä alue: muu luonnon ydinalue. Kuva ‘Kanta-Hämeen ekologiset verkostot’ -selvityksestä sivulta 10.
Hattulan kunta ja Hämeen liitto ovat aikeissa kaavoittaa luonnon ydinalueen päälle
Niinimäen kaavaehdotuksessa tuulivoima-alue on sijoitettu ominaisuuksiltaan laadullisesti edustavan luonnon ydinalueen päälle. Tuulivoiman rakentaminen alueelle katkaisisi myös ydinalueita yhdistäviä ekologisia yhteyksiä. Niinimäen alue sijaitsee keskellä useita muita edustavia luonnon ydinalueita. Tuulivoiman rakentaminen Niinimäkeen ei tuhoaisi pelkästään Niinimäen ydinaluetta, vaan se tekisi myös Niinimäen aluetta ympäröivistä muista ydinalueista toisistaan irrallaan olevia saarekkeita. Esimerkiksi yhteydet Takajärven pohjoispuolen ydinalueisiin katkeaisivat.
Hattulan tuulivoimakaavoituksen lisäksi meneillään on Hämeen maakuntakaavan uudistamistyö. Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on esitetty useita tuulivoima-alueita ekologisesti tärkeiden metsäalueiden päälle. Niinimäen tuulivoima-alueen lisäksi Kaakkomäen tuulivoima-aluetta Lopen kirkonkylältä länteen ollaan ehdottamassa luonnon ydinalueen päälle. Lisäksi 10-tien ja 54-tien risteyksen eteläpuolelle ollaan kaavoittamassa tuulivoima-aluetta, joka katkaisee pullonkaulana toimivan kriittisen ekologisen yhteyden etelään laajalta Suojärven ydinalueelta.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) on alustavan tiedon mukaan julkaisemassa lähiaikoina ohjetta ympäristövaikutusten arvioinnista ekologisten yhteyksien ja kytkeytyneisyyden kannalta. Kaavaluonnosten luontovaikutukset onkin tarpeen arvioida mahdollisimman pian tämän ohjeen mukaisesti. Samalla on kuitenkin otettava huomioon lähtötietoaineistojen puutteet.
Kuva: Muokattu kuvasta Niinimäen tuulivoimahankkeen YVA-selostuksesta (sivu 131). Kuvassa tummanvihreät alueet ovat ‘laadullisesti edustavia luonnon ydinalueita’ ja vaaleanvihreällä ovat ‘muut luonnon ydinalueet’. Turkoosilla viivoilla on merkitty tärkeitä eri eliölajien kulkureittejä: nisäkkäät, linnut, sammakkoeläimet, hyönteiset, kasvit ja sienet käyttävät näitä reittejä elämiseen ja liikkumiseen. Niinimäen tuulivoima-alue on Hattulan kunnan tuulivoimaosayleiskaavan luonnoksessa esitetty kaavoitettavaksi Vuohiniemen edustavan luonnon ydinalueen päälle. Sähkönsiirtovaihtoehdoksi näyttää tulleen valituksi pohjoisin ilmajohdoilla toteutettu vaihtoehto, joka halkoo Hämeen härkätien kulttuurihistoriallisesti arvokkaita maisemia.
Mitä luonnon ydinalueet ja ekologiset yhteydet ovat – miksi ne ovat tärkeitä?
Luonnon ydinalueet ovat laajoja, yhtenäisiä luonnonalueita, joita käytetään tyypillisesti maa- ja metsätalouteen, luonnonsuojeluun ja virkistykseen. Ne ovat eläinten ja kasvien kannalta erityisen tärkeitä alueita, joilla lajit voivat elää, hankkia ravintoa, lisääntyä ja liikkua. Ydinalueilla on merkitystä myös luonnon perustoimintojen – kuten veden kiertokulun ja ravinteiden kulkeutumisen – ylläpitämisessä.
Ekologiset yhteydet ovat luonnonympäristöjä, jotka yhdistävät luonnon ydinalueet toisiinsa. Ekologinen yhteys on sekä kulkuväylä että elinympäristö. Osa eliöistä liikkuu sitä pitkin päivittäin tai kausittain esimerkiksi saalistus- tai muuttomatkalla, kun taas osa eliöistä asuttaa sitä pysyvästi. Ilmastonmuutoksen edetessä eliöt tarvitsevat ekologisia yhteyksiä voidakseen siirtyä kohti pohjoista suotuisiin elinympäristöihin, jolloin paikkauskollisetkin lajit, kuten metsätiaiset, saattavat liikkua ekologisia yhteyksiä pitkin pitkän ajan kuluessa.
Kuten ihmisten infrastruktuureissa, ekologisen yhteyden toiminnallinen laatu on tärkeää. Ihmistenkään arki ei rullaa, jos kunnallinen vesihuolto sakkaa tai kadut ovat poikki. Ekologisia yhteyksiä määriteltäessä on huomioitava ekosysteemin toiminta ja eri eliöiden tarpeet. Liian kapea tai katkonainen väylä ei toimi. Peukalosääntönä voidaan pitää, että puustoisen ekologisen yhteyden tulisi olla vähintään sata metriä leveä.
Ekologisten yhteyksien tulisi olla myös jatkuvia. Esimerkiksi yhteyden katkaiseva tie voi olla kuolemanloukku matelijoille ja sammakkoeläimille. Hakkuuaukea on usein liikkumisen este pienille metsälinnuille ja liito-oraville, jotka altistuvat aukealla paikalla petojen saalistukselle. Elinympäristöjen häviämistä ja kulkuyhteyksien katkeamista nimitetään luonnonympäristön pirstoutumiseksi.
| YDINALUEIDEN PIRSTOUTUMISELLA JA EKOLOGISTEN YHTEYKSIEN KATKEAMISELLA ON VAKAVIA SEURAUKSIA |
|---|
| Populaatioiden pieneneminen ja eristäytyminen Ydinalueiden tuho luo pieniä, eristyneitä populaatioita, jotka ovat herkkiä paikalliselle sukupuutolle. Geenivirran heikkeneminen Yhteyksien katkeaminen estää tai rajoittaa yksilöiden liikkumista, mikä vähentää geneettistä monimuotoisuutta, lisää sukusiitosta, karsii mahdollisesti harvinaisia geenimuotoja ja heikentää sopeutumiskykyä muuttuvaan ympäristöön. Elinalueiden uudelleen asuttaminen estyy Eristetyt alueet eivät saa muuttajia paikallisten sukupuuttojen jälkeen, mikä johtaa pysyviin häviöihin. Monimuotoisuuden väheneminen Pirstoutuminen vaikuttaa herkimmin pieniin, erikoistuneisiin ja huonosti levittäytyviin lajeihin (esim. hyönteiset, sammakot, kasvit); kokonaislajisto köyhtyy. Ekosysteemivaikutukset Ravintoketjut ja ekosysteemipalvelut (esim. pölyttäminen) heikkenevät, ja reunavaikutukset (esim. kuivuminen) pahenevat. |
Luonnon ydinalueiden ja ekologisten yhteyksien määrittäminen ja arvottaminen on keskeinen ihmisen työkalu ekologisen verkoston suunnittelussa, jossa priorisoidaan monimuotoisuudeltaan ja toiminnallisuudeltaan merkittäviä alueita maankäytön ohjaamiseksi ekologisesti kestäväksi.
| ARVOTTAMISEN VAIHEET JA KRITEERIT |
|---|
| Rakenteellinen tarkastelu Tunnistetaan laajat, yhtenäiset luonnonalueet (metsät, suot, suojelualueet) eliöstön (lajikirjo) ja ekosysteemiprosessien (vesi, ravinteet) kannalta. Laadullinen arviointi Painotetaan uhanalaisten lajien esiintymiä, luontotyyppejä, monimuotoisuutta ja verkoston kokonaisuutena toimivuutta. Luonnonalueiden rakenteellinen kytkeytyvyys Rakenteellinen kytkeytyvyys kuvaa luonnonalueiden fyysistä sijoittumista ja yhtenäisyyttä suhteessa toisiinsa: etäisyys, koko, jatkuvuus ja yhteys toisiin luonnonalueisiin. Luonnonalueiden toiminnallinen kytkeytyvyys Tarkoittaa luonnonalueiden kykyä tukea eliölajien liikkumista, leviämistä ja populaatioiden dynamiikkaa todellisissa olosuhteissa, ottaen huomioon lajikohtaiset ominaisuudet ja vaatimukset. |
Mikä on viisasta pitkällä aikavälillä?
Vihreä infrastruktuuri on kaupunkisuunnittelun käsite, jolla kuvataan rakennetussa ympäristössä olevia viheralueita, jotka tuottavat ekosysteemipalveluja. Näihin lukeutuvat esimerkiksi ilman, veden ja ravinteiden kierrätys, luonnon monimuotoisuuden tukeminen, hiilensidonta ja ihmisten virkistys.
Vihreän infrastruktuurin ajatusta voidaan soveltaa myös haja-asutusalueen maisemaan. Ekologinen yhteys voidaan nähdä vihreänä infrastruktuurina, “luonnon valtaväylänä”, joka on yhtä tärkeä kuin ihmisten infrastruktuuritkin. Hämeen järviylängöllä luonnonympäristöön kohdistuu tällä hetkellä monia pirstovia ja ekosysteemien toiminnallista laatua heikentäviä suunnitelmia. Tuulivoiman lisäksi suunniteltu vetyputki, teiden parannukset ja riista-aidat aiheuttavat yhteisvaikutuksia ekologiseen verkostoon.
Maata ei voi luoda lisää, joten luonnonarvoja on turvattava siellä, missä ne esiintyvät.
Kirjailija Antti Haataja on lanseerannut termin “piinattu maisema”. Se tarkoittaa ihmisperäisen toiminnan stressaamaa luonnonympäristöä, jossa eliöiden täytyy ponnistella hiukan joka hetki voidakseen elää tavallista elämäänsä. Stressiä tai “piinaa” voi aiheuttaa esimerkiksi melu, ihmisten, autojen tai koirien liikkuminen alueella tai elinympäristöjen, kasvupaikkojen tai ruokailualueiden hävittäminen, jolloin eri lajien täytyy etsiä uusia elinpaikkoja tai sopeutua heikkolaatuisempiin elinympäristöihin. Eliöiden stressaantuessa ekosysteemin toiminta häiriintyy.
Ekologista verkostoa suunnittelemalla voidaan luoda eliöille turvapaikkoja ja ympäristöjä, joiden olosuhteet ovat vakaat ja mahdollisimman stressittömät. Jotta ekosysteemien toimivuus ja elinympäristöjen kytkeytyneisyys voidaan taata, ekologinen verkosto tulisi turvata samalla alueidenkäytön suunnittelun tasolla kuin inhimillinen infrastruktuurikin, maakunta- ja yleiskaavatasolla.
Elinympäristöjen pirstoutuminen käy nykyajassa nopeasti, mutta niiden palautuminen ei tapahdu ihmisiän aikana – eikä välttämättä koskaan. Maankäytön muutos on usein pysyvää eli kun jokin alue muuttuu luonnonympäristöstä rakennetuksi ympäristöksi, se ei enää koskaan palaudu luonnoksi. Maata ei voi luoda lisää, joten luonnonarvoja on turvattava siellä, missä ne esiintyvät.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2030 mennessä. Ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon aikakaudella tavoitteen saavuttamiseksi on ryhdyttävä nopeasti konkreettisiin toimenpiteisiin. Hämeen jo todetut ekologisen verkoston ydinalueet ja ekologiset yhteydet edustavat maakunnan monimuotoisinta ja arvokkainta luontoa, joten on viisasta ja kustannustehokasta aloittaa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen niistä. Ekologinen verkosto on ensin merkittävä sitovasti maakuntakaavoituksen suunnitelmakarttoihin. Sen jälkeen ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä tulee huolehtia maastossa suojellen ja ennallistaen.
Vihreästä infrastruktuurista huolehtiminen on paras investointi pitkällä aikavälillä, sillä se turvaa elämän edellytyksiä. Ekologinen verkosto on ihmisenkin käytössä ulkoiluun, retkeilyyn, sienestykseen, marjastukseen, kalastukseen ja ihan vain luonnosta nauttimiseen. Kestävästi ja viisaasti toteutettu metsätalouskin mahtuu luonnon ydinalueille, kun kaikista arvokkaimmat alueet suojellaan ja jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Teollisen mittakaavan rakentamista luonnon ydinalueet eivät sen sijaan kestä.
Tutustu tarkemmin Kanta-Hämeen ekologinen verkosto -selvitykseen täältä:
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
| Jarno Honkanen biologi, tutkija Helsingin Yliopisto, Translationaalisen immunologian tutkimusohjelma jarno.honkanen@helsinki.fi | Ina Rosberg aluesihteeri Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry ina.rosberg@sll.fi |
Linkkejä valikoituihin aikaisempiin valtuustokirjeiseemme:
Tuulentuoma 
Kiitos tästä, teksti on ihan 11/10. Tietolaatikkojen toivoisi päätyvän työhuoneen seinälle kaikkialle, missä luvitetaan, kaavoitetaan ja tehdään poliittisia päätöksiä – ymmärrettäisiin, hyväksyttäisiin ja otettaisiin huomioon edes nämä perusasiat.
TykkääTykkää