Kristiina Strömmer on arkkitehti ja maankäytön suunnittelun asiantuntija. Hattulan asukkaana hän toivoo, että kunnan aiemmin yleiskaavalla Etelä-Hattulaan osoittama runsas loma-asutus sekä ympäristön herkkyys ja hiljaisuus otettaisiin Niinimäessä nyt kaavailtua paremmin huomioon tuuliteollisuusalueiden yleiskaavoituksessa.
Näistä asioista Kristiina kirjoitti kirjeen Hattulan kunnan valtuutetuille.
Arvon valtuutetut,
Olen Kristiina Strömmer, Hattulan vakituinen asukas pian kolmen vuoden ajan. Koulutukseltani olen arkkitehti ja toimin nyt kaavoituksen parissa. Kesämökkimme rakennettiin Renkajärvelle 60-luvun alussa ja viereinen maalaistalo hankittiin vähän myöhemmin sille lisätilaksi.
Tein loma-asunnolla etätöitä ja siitä se ajatus lähti – miksi en asuisi täällä työuran jäähdyttelyvaiheessa. Asumiseni on monipaikkaista. Renkajärvelle palaan aina muuttolintujen saapuessa nauttimaan hiljaisuudesta, vesistömaisemista, kirkkaasta tähtitaivaasta ja linnunradasta. Jos ne tuhritaan, ei minun eikä jälkipolven ole mielekästä käyttää aikaa talon kunnostamiseen tai isomman loma-asunnon rakentamiseen. Siksi kirjoitan teille tällä kirjeellä tuulivoimamelusta ja hiljaisuudesta.
Kuva: Kristiina Strömmer toivoo kunnan edustajien ymmärtävän, että järviylängön tuulivoimayleiskaavoitus hävittää etelähattulalaisten arvossa pitämän hyvän asuinympäristön, järvimaisemat ja luontokokemukset.
Hämeen järviylänkö on yksi Etelä-Suomen viimeisistä metsämantereista; osa laajaa Nuuksiosta Hämeenlinnan länsipuolitse pohjoiseen ulottuvaa ekologista verkostoa, ja hiljaisen maaseutumaisen ja erämaisen luonnon saareke. Ei olekaan ihme, että järviylängön puhtaiden vesistöjen rannat ovat houkutelleet luonnon eläinten lisäksi myös ihmisiä asukkaiksi ja loma-asukkaiksi, myös Etelä-Hattulassa.
Järviylängöllämme vallitsevat vielä nyt luonnon omat äänet, johon teollisuuden äänet ja melu eivät kuulu. Luonnon oma hiljaisuus, vesistömaisemat ja puhtaat järvet ovat meille asukkaille vetovoima ja myös pitovoima. Tämä pitovoima ollaan nyt murtamassa Niinimäen ja mahdollisesti muidenkin tuulivoimateollisuuskaavojen laatimisen myötä.
Tuulivoimakaavoituksen jatkaminen Etelä-Hattulassa tuntuu erityisen pahalta, kun tietää, että alueen asukkaat käytännössä yksimielisesti vastustavat tuulivoimahankkeita tälle järviylängölle.
Melu on ei-toivottua ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai häiritseväksi, tai joka on kuulolle haitallista.
Melun vaikutus ei rajoitu hereillä oloon eikä riipu pelkästään äänen voimakkuudesta. Elimistö reagoi häiritsevään ääneen myös nukkuessa, ja ääni, jonka koetaan olevan ristiriidassa herkän, rauhallisen ympäristön kanssa koetaan häiritseväksi. Melu häiritsee lepoa ja unta, heikentää keskittymistä ja voi lisätä sairastumisriskiä.
Eläimet, ihmiset ja melu
Melun vaikutus eläimiin on tiedostamatonta. Eläimet toimivat ja selviävät hengissä herkkien aistiensa avulla. Ne valitsevat elinympäristönsä niin, että siinä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä kuten melua. Melu voi häiritä emon ja poikasten välistä yhteydenpitoa, soidinmenoja ja peto- tai saaliseläimen havaitsemista.
Melu aiheuttaa monilla eläinlajeilla välttämiskäyttäytymistä. Metsäpeura ja poro vasoineen hakeutuvat vaistomaisesti yli viiden kilometrin päähän tuulivoimaloista. Maa- ja merikotkalle pahin uhka on ovat pesimisympäristön häiriötekijät – kuten tuulivoimamelu. Pöllöt, kotkat, sääksi ja kaakkuri suosivat hiljaista ympäristöä. Hiljaisten metsien linnut ovat erityisen herkkiä taustamelulle, joka häiritsee esimerkiksi metsäkanalintujen soitimia ja kuulonsa avulla saalistavia lintuja, kuten pöllöjä. Nämä kaikki ovat jokavuotisia vieraitamme järviylängöllä.
Norjalaisten tutkimusten mukaan kaakkuri lopettaa pesimisen alle 2 km etäisyydellä tuulivoima-alueesta. Alueella on myös useita pesimärauhaa arvostavalle kaakkurille soveltuvia pesimälampia. FINIBA-alueiksi näistä on todettu Rengon kaakkurilammet, joista Niinimäen aluetta lähimpiä on Renkajoen yläjuoksu lampineen Hattulassa.
Kaakkurit ja sääkset käyttävät Hämeen järviylängön kirkasvetisiä järviä kalastukseen, joten tuulivoimarakentaminen pesimäalueiden ja järvien välillä on niille todellinen merkittävä uhka.
Entä ihmiset – vaikuttaako melu meihinkin tiedostamattomasti, ja ovatko jotkut ihmiset herkempiä melulle kuin toiset?
Varmasti eri ihmisten kuuloaisti poikkeaa toisistaan. Kuulo huononee iän myötä, joten lapsilla kuulo lienee parhaimmillaan. Iäkkäiden ja muiden kuulon alenemasta kärsivien on hankala seurata keskustelua, jos siihen sekoittuu taustamelua.
Noin 20 % ihmisistä on erityisherkkiä, ja he aistivat myös ääniä tavanomaista herkemmin. Vähäisempikin melu saattaa heille ja lapsille olla erityisen häiritsevää ja kuormittavaa matalillakin melutasoilla. Toisaalta osa ihmisistä on kuuroja, mutta hekin saattavat aistia häiritsevässä määrin äänen matalia taajuuksia ja infraääntä.
Yhtenä melun häiriötekijänä voidaan pitää sitä, että se peittää luonnonympäristön miellyttäväksi koettua äänimaisemaa ja tarpeellisia ääniä, kuten esimerkiksi puhetta. Erityisesti yöaikainen melu koetaan kuormittavaksi stressitekijäksi.
Melun ohjearvoista
Valtioneuvoston asetus 1107/2015 sallii tuulivoimaloille korkeintaan 40 dB:n melutason asumiseen käytetyillä alueilla yöaikaan. Jos tuulivoimalan melu on impulssimaista tai kapeakaistaista, tulee mitattuun arvoon asetuksen 5§:n mukaan lisätä 5 dB, ennen sen vertaamista ohjearvoihin. Ympäristöministeriön ohjeessa otetaan paremmin huomioon häiriintyvän kohteen herkkyys melulle ja suositellaan loma-asumisen alueilla yöajan suunnitteluohjearvoksi 35 dB (YM 2/2014, Tuulivoimaloiden melun suunnitteluohjearvot).
WHO:n suosituksen mukaan puheen ja taustamelun välisen eron tulisi olla vähintään 15 dB. Kun normaali puhe on noin 50-60 dB, tulisi hiljaisella alueella taustamelun jäädä alle 35 dB.
Melumittauksessa käytettävän logaritmisen asteikon lukujen muutoksia on vaikea hahmottaa. Pieneltä kuulostava muutos desibeleissä voi oikeasti olla merkittävä. Äänen energian (intensiteetin) tarkastelussa 3 dB:n lisäys tarkoittaa energian kaksinkertaistumista, ja ympäristömelun arvioinnissa käytettävässä äänenpainetasossa 6 dB:n lisäys tarkoittaa äänenpaineen kaksinkertaistumista. Jos lähtötasona on asetuksen 40 dB, vastaa jo 43 dB kaksinkertaista äänen energiaa ja 46 dB kaksinkertaista äänenpainetta.
Ihmiskorva ei kuule desibelien muutosta yhtä herkästi. Kuitenkin pienikin ei‑toivotun äänen lisäys voi tuntua merkittävältä, erityisesti hiljaisessa ympäristössä. Koska kokemus äänestä ei muutu samassa suhteessa kuin mittaustulos, on kehitetty erilaisia taajuuspainotuksia (”korjaussarjoja”), joilla ajatellaan kuvattavan paremmin kuulemisen kokemusta.
Melun arvioimisessa käytetty A‑painotus vähentää matalien alle 1000 Hz äänien huomioon ottamista. Ajatuksena on, että puhe ei sisällä näitä matalia ääniä ja että ihminen kuulee herkästi juuri puhetta vastaavat äänenkorkeudet. Kaikki häiritsevät äänet eivät kuitenkaan ole puheääniä, eivätkä kaikki häiriökokemukset riipu melun määrästä, vaan esimerkiksi herkän visuaalisen ympäristön ja äänimaiseman välisestä ristiriidasta, taikka melun impulssimaisuudesta.
Häiritseekö sinua hiljainenkin jatkuvasti toistuva ääni, kuten trampoliinin jyskytys, koiran haukunta tai teollisuuden äänimaisema asuinympäristössä?
Positiivinenkin ääni voi ärsyttää. On mukavaa, jos puolisosi sanoo tykkäävänsä sinusta, mutta olisi raivostuttavaa, jos hän hokee koko yön tykkäänsusta, tykkäänsusta, tykkäänsusta …
Tuulivoimalamelua koskevan asetuksen lisäksi tulee täyttää asumisterveysasetuksen (545/2015) määräykset, jossa asuinhuoneiden sisämelun ohjearvoiksi LAeq on asetettu päiväaikaan 35 dB ja yöaikaan 30 dB. Pienitaajuiselle 20-200 Hz teollisuus- ja laitteistomelulle on asetettu vielä tätäkin tiukemmat taajuuskohtaiset rajat.
Tuulivoimakaavoituksessa sisätilojen melua arvioitaessa oletetaan aivan yleisesti, että asuintilojen rakenteet ja varusteet täyttäisivät nykyisin vaadittavat ääneneristysnormit. Näin ei kuitenkaan ole. Suuri osa vanhoista asunnoista ja mökeistä on kevytrakenteisia ja niiden ikkunat ovat kaksilasisia, nukkuma-aitoissa myös yksilasisia. Ei ole kohtuullista, että koko loma-asumiseen käytetyn alueen rakennuskanta tulisi uudistaa rakenteiltaan viimeisimpien melunormien mukaisiksi, jos lähialueille kaavaillaan tuulivoimarakentamista.
Tuulivoimamelusta
Tuulivoimaloiden synnyttämä melu on pääosin aerodynaamista lapamelua, mutta myös koneiston ääntä, sekä matalataajuista melua ja infraäänikomponentteja. Näiden yhdistelmä synnyttää äänen, joka on usein rytmisesti sykkivää ja jatkuvaa woosh woosh-ääntä.
Melu on merkityksellisesti sykkivää eli amplitudimoduloitunutta, jos siinä on kuultavissa melun haitallisuutta lisääviä äänenvoimakkuuden ajallisia jaksollisia vaihteluja. Amplitudimodulaatio syntyy, kun voimalan lavat ovat vuoron perään matalalla lähellä puustorajaa ja ohittavat voimalarungon, ja vuoroin ylhäällä, missä tuuli on huomattavasti voimakkaampaa. Tuuli ei virtaa lavan ohitse tasaisesti, vaan syntyy turbulenssia. Äänenvoimakkuus vaihtelee voimakkuudeltaan ja taajuudeltaan lapojen pyörimistaajuuden ja lapakulman mukaan.
Melu on voimakkaampaa silloin kun voimalan lavat rispaantuvat, likaantuvat, taikka niissä ilmenee epätoivottua värähtelyä, nurjahtelua ja jäätämistä. Nämä tekijät eivät sisälly melun perusmallinnukseen, vaan lähtötietona käytetään uusien tai uudenveroisten roottorisiipien meluarvoja.
Aerodynaaminen melu voi myös aiheuttaa voimakasta viheltävää ääntä esimerkiksi siipivaurioiden yhteydessä. Matalataajuista melua syntyy turbiinin siiven ohittaessa maston aiheuttaen ilman turbulenttista virtausta vanavedessään.
Oma vaikutuksensa melutasoihin on myös tuulen pyörteisyydellä ja tuulivoimaloiden sijoittelulla suhteessa toisiinsa. Voimaloiden aiheuttama turbulenssi leviää laajalle. Tuulivoimalat sijoitetaan erityisesti vallitsevaan tuulensuuntaan nähden kauas toisistaan, jotta naapurivoimalan aiheuttama – meluakin aiheuttava – turbulenssi ei haittaisi energiantuotantoa (ns. varjovaikutus, ”wake effect”).
Tuulivoimaloiden synnyttämän äänen voimakkuus vaihtelee jaksollisesti (lapojen ohitustaajuudella). Se ei sulaudu taustaan, vaan kiinnittää huomiota ja koetaan erityisen häiritseväksi. Tuulivoimalamelu on vaikeasti peittyvää. Vaikka desibelirajat eivät ylittyisi, ääni voi olla jatkuvasti havaittavissa – ja juuri siksi kuormittavaa.
Vaikka tuulivoimamelu ei ole aina ole “kovaa”, sitä on vaikea olla kuulematta!
Melun määrään ja kokemiseen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tuulen suunta, lämpötila, ääntä heijastavat pinnat tai sitä kaareuttavat ilmakerrokset. Lämpötilainversiotilanteissa lämpötila nousee korkeuden kasvaessa ja ääniaallot kaareutuvat alaspäin. Tällainen tilanne voi syntyä vaikka viileän vesistön päällä, jolloin ääni voi kulkeutua poikkeuksellisen kauas.
Muutenkin suhteellisen tasainen veden pinta kantaa ääntä hyvin pitkälle, koska maaston esteitä ei ole ja vaimennus ja hajonta ovat vähäisiä. Vaikutus kohdistuu rantojen asutukseen. Juuri silloin, kun ihmiset odottavat hiljaisuutta, melu voi olla selkeimmin havaittavissa.
Kuva: Äänen taipuminen perustuu ulkoakustiikan oppikirjoissa yleisesti esitettyyn ilmakehän äänen taittumisen malliin (esim. Salomons 2001).
Äänen kokeminen häiritsevänä ei riipu vain desibelitasoista vaan on osin tiedostamatonta. Se ei johdu ”asenteesta”, ”pelosta” tai ”huolista” tuulivoimaa kohtaan, vaikka lähiasukkaita ja vesistöjen äärellä ihanaa vapaa-aikaa viettäviä näin yritetään syyllistää ja vähätellä.
Tuulivoimaloiden hyväksyttävyyttä ei paranna, jos annetaan ymmärtää, että ongelmat ovat vain ihmisten pään sisällä olevaa ”mielipahaa”.
Melun ja äänen mittaus, sekä koetun kokemuksen ja vaikutuksen arviointi ei ole vielä loppuun taputeltu, vaan vaatii lisää tutkimista, erityisesti kiivaalla tahdilla muuttuvan tuulivoimamelun osalta.
Melu, maankäyttö ja Hattulan vetovoima
Melumallinnusten 40 dB melurajaus on suuntaa antava todelliseen koettuun meluun verrattuna. Nyt suunniteltavan kokoluokan tuulivoimaloita ei ole vielä Euroopassa toteutettu. Kokemusta on vasta kokonaiskorkeudeltaan n. 230-240 metrin voimaloista. Lisäksi tiedetään, että järvenrannoilla tyypillisesti esiintyvät sääilmiöt, voimaloiden siipien väistämätön rispaantuminen ja jäätyminen, sekä turbulenssi aiheuttavat aivan yleisesti tilanteita, joita ei huomioida perusmallinnuksissa.
Tuulivoimaloiden meluvaikutusalueet johtavat käytännössä rakennusrajoituksiin. Melualueille ei myönnettäne uusia rakentamislupia.
Lähellä melualuerajausta saattaa olla pysyvää asutusta tai loma-asutusta. Ei voida ajatella, että kartalle piirretty melurajaus jotenkin poistaisi meluvaikutukset heti rajauksen ulkopuolella. Käykö niin, että alueet, joita on vuosikymmeniä käytetty loma asumiseen, eivät kohta olekaan vetovoimaisia. Tämä kaikki vaikuttaa maanomistajien oikeuksiin ja tasapuoleiseen kohteluun, alueen arvoon ja koko kunnan kehitykseen.
Tuulivoimaloiden ääni kantautuu pihoille, rannoille ja järvenselille. Se kuuluu siellä, missä ihmiset oleskelevat, keskustelevat ja lepäävät. Se kuuluu usein iltaisin ja öisin, kun muu taustamelu vaimenee. Kun ääni ei sovi ympäristöönsä, siitä tulee melua – vaikka se olisi kuinka “sallituissa rajoissa”. Kun tuulivoimayleiskaava on hyväksytty, näihin melu- ja maisemavaikutuksiin on lähes mahdotonta puuttua jälkikäteen. Päätökset ovat pitkävaikutteisia ja usein peruuttamattomia.
Useat kunnat ovat tunnistaneet, että tuulivoimatuotannossa kyse on teollisesta toiminnasta, jonka sijoittaminen vaatii erityistä harkintaa. Ne ovat päätyneet asettamaan lain minimin reilusti ylittäviä vähimmäisetäisyyksiä voimaloista erityisesti asutukseen, virkistys- ja luontoalueisiin, matkailukohteisiin sekä pohjavesialueisiin.
Esimerkkeinä etäisyysvaatimuksista ja -suosituksista asuntoihin voi mainita 5 km (Hailuoto, Enontekiö), 3-4 km (Inkoo, Kemiönsaari, Uusikaarlepyy, Pyhäjärvi), 2 km (Ilmajoki, Pudasjärvi, Iin, Simo, Ranua, Posio). Vähimmäisetäisyydet turvaavat asukkaiden ympäristön laadun säilymistä houkuttelevana, maanomistajien rakentamismahdollisuuksia, ja luonnollekin jää enemmän tilaa kuntalaisten elinpiirissä.
Hattulan kunnan tulisi keskeyttää tuulivoimakaavoitus järviylängölle, koska kaavan tultua voimaan on erittäin vaikeaa puuttua asukkaita häiritsevään meluun tai ohjearvojen ylityksiin. Jonkinlaiset mahdollisuudet puuttumiseen säilytetään, jos kunnat vaativat tuulivoimaloille ympäristölupaa. On kuitenkin epävarmaa, pärjäävätkö kunta ja sen asukkaat tuuliteollisuusalueen silloisen omistajan lakimiesten kanssa pitkissä oikeusprosesseissa, joista joillakin Suomen kunnilla on jo kokemusta.
Toivon pesä
Noin tuhat vuotta sitten Renkajärven Luurilaan kätkettiin hopea-aarre, joka löydettiin 1900-luvun alussa. Yksi aarteista oli hopeinen lintukoru, jonka innoittamana Kalevala-koru loi siitä oman mallinsa, Luurilan (Hattulan) linnun.
Tämän mallin pohjalta ideoitiin Hattulan tunnus, Toivo lintu. Kunnan slogan “Tee pesä Hattulaan” kutsuu ihmisiä rakentamaan kotinsa tänne ja elämään osana yhteisöä.
Meidän hattulalaisten pitääkin kysyä: Rakentaako Toivo pesänsä paikkaan, jossa teollinen melu kantautuu järvien yli ja metsien halki? Ja: Ansaitseeko hiljaisuutta kaipaava ihminen rauhallisen pesäpaikan?
Hiljaisuus, luonto ja maisemat on Etelä-Hattulan keskeisimpiä arvoja ja vetovoimatekijöitä. Nykyisenä hattulalaisena vetoan teitä vaalimaan näitä arvoja.
Hiljaista tammikuista luonnon rauhaa kaikille!
Kristiina Strömmer
Vuohiniemi, Hattula
Linkkejä valikoituihin aikaisempiin valtuustokirjeiseemme:
Tuulentuoma 