Hannu Myllymäen sukujuuret ovat syvällä Etelä-Hattulassa. Se on saanut hänet tutustumaan Etelä-Hattulan, Hämeen Härkätien ja erityisesti sen talvitien historiaan. Lue Hannun kirjoitus Hattulan valtuutetuille ja opi, miten merkittävä rooli Hattulalla ja Etelä-Hattulalla on ollut koko Hämeen alueen kehityksessä.
Arvon valtuutetut,
Olen Hannu Myllymäki. Olen syntynyt Länsi-Hattulan Pelkolassa ja asunut aikuistumiseen asti vanhan kolmostien kupeessa Hakimäessä. Perheemme asuu Keravalle, mutta siteeni Etelä-Hattulaan ovat vahvat, sillä omistamme lomanviettopaikan Renkajärvellä ja sukujuureni ovat syvällä Etelä-Hattulassa.
Haluan tässä kirjeessä keskittyä Hämeen Härkätiehen ja erityisesti sen talviseen kulkuväylään, joka on vaikuttanut merkittävästi alueen kehittymiseen. Talvisen Hämeen härkätien linjaus on jäänyt vähäiselle huomiolle, vaikka se on paikallisesti ollut käytössä vielä runsas sata vuotta sitten. Tie on ollut merkittävä, sillä entisaikaan järvenselkiä ja alavia maita hakenut linjaus oli talvisaikaan helpompi kulkea kuin varsinainen Härkätie.
Olen käyttänyt lähteinä Hattulan historian kirjoituksia, Hämeen Härkätie kirjoja ja omaa Etelä-Hattulan tuntemustani sekä näkemyksiäni matkailun ja retkeilyn kehittämisestä. Tulen kulkemaan talvista Härkätietä Turun suunnasta, vaikka ensin esittelen muinaisen Hattulan.
Kuva: Hannu Myllymäen juuret ovat syvällä Etelä-Hattulassa ja vanhan talvitien varrella
Suur-Hattula on emäpitäjä
Hattulan hämäläistä maaperää on asutettu jo varhaisen kivikauden ajoista lähtien. Jo ajanlaskumme alussa alueella asui väestöä, joka puhui kieltä, jota myös meidän aikamme hämäläinen pystyisi ymmärtämään. Vanajaveden ympärille muodostui asutusalue, jota voidaan pitää Hämeen ydinalueena.
Keskinäisen yhteistoiminnan merkkinä on pidetty muinaislinnoja ja linnavuoria, jotka muodostavat selkeän ketjun etelästä pohjoiseen. Linnojen juurelle kehittyi muinaispitäjiä, jotka muodostivat Suur-Hattulan. Siihen kuuluivat Hattula, Lehijärvi, Kalvola, Vanaja, Janakkala, Renko ja Loppi. Sen eräomistukset ulottuivat Suomen lahden Sipoosta Kuorevedelle ja Rautalammille asti. Suur-Hattula jakautui ensin Hattulaksi ja Vanajaksi ja edelleen 1400-luvun alussa Hattulasta muodostettiin Kalvolan, Lehijärven ja Kulsialan (Tyrväntö) hallintopitäjät, jotka olivat Hattulan annekseja.
Uuden ajan alkaessa 1540 -luvulla Hattula oli jaettu kahdeksi itsenäiseksi hallintopitäjäksi. Ne olivat Hattula ja Lehijärvi. Hattulassa oli kolme neljänneskuntaa: Hurttalan, Katinalan ja Rahkoilan neljännes. Lehijärven pitäjässä oli neljä neljänneskuntaa: Leiniälän, Merven, Sattulan ja Teuron neljännes. Teuron neljännekseen kuuluivat nykyisestä Tammelasta Kuusilampi, Lungas, Mustiala ja Teuro.
Hämeen Härkätie
Vanha kauppareitti, Hämeen härkätie, yhdisti alueen länsirannikkoon ja tien varrelle syntyi myös asutusta, joka on jatkunut yhtenäisenä meidän päiviimme asti. Se on yksi Suomen vanhimpia historiallisia teitä. Varhaisvaiheet ulottuvat kauas keskiajan taakse, aina 800-luvun viikinkiajalle. 160 kilometrin matkaa Turusta Hämeenlinnaan on aikanaan taitettu hevosilla tai jalan ja sen kautta sisämaahan on kuljetettu aseita, koruja, metallia sekä suolaa ja vastavuoroisesti rannikolle kapakalaa, turkiksia ja majavaparfyymia eli haustetta.
Hämeen Härkätie on kulkenut Turusta Somerolle Paimionjoen vartta, mutta Somerolta Hämeenlinnaan sillä on ollut kaksi eri reittiä. Varsinainen Härkätie on kulkenut Tammelan Portaan kautta Rengon kirkolle viistäen Palsankallion rajapyykillä myös Hattulaa. Lounaishämäläiset historianharrastajat Pekka Fabritius ja Sami Stenholm paikallistivat pari vuotta sitten uuden alle kymmenen kilometrin metsätaipaleen Rengon ja Hämeenlinnan välistä. Tämä on ollut alkuperäistä Härkätien linjaa Rengosta Alajärven eteläpuolitse Hämeen linnaan.
Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe yöpyi tässä matkalla perustamaan Hämeenlinnan kaupunkia vuonna 1639.
Metsässä kulkenut polku on ollut ratsukkojen pääreitti. 1500-luvulla, kun kärryt yleistyivät, tehtiin Hämeen Härkätielle uusi linjaus helppokulkuisia kankaita pitkin Rengosta Kouvalan ja Hyrvälän kautta Hämeen linnaan. Sen jälkeen Härkätien linjaus muuttui vielä 1800-luvun puolivälissä ns. Repinterin suoraksi, kun maaherra Otto Rehbinder hermostui ja veti tiesuunnitelman mutkat suoriksi viivaimella Rengon Mustialasta Hämeenlinnan Luolajaan.
Somerolta Härkätie sai talvisin helpommin kuljettavan linjauksen, joka on kulkenut Torronsuon yli Tammelan Pyhäjärvelle ja edelleen Teuron kautta Urdansyrjään. Urdansyrjässä on Hattulan lounainen rajapyykki. Se on toiminut rajapyykkinä, kun Teuron neljänneskunta siirrettiin Hattulasta Tammelaan. On selvää, että keskiajalla teurolaisilla on tarvinnut olla tie Hattulan emäpitäjään ja he ovat käyttäneet talvisin Hämeen Härkätien talvilinjausta. Em. harrastajat Fabritius ja Stenholm ovat tuomassa uutta tietoa myös talvitiestä.
Mielenkiinnolla odotan, löytyykö talvi-härkätieltä samanlailla sotilaskalustoa, kun on löytynyt Hämeen Härkätieltä. Tammela ja Mustiala ovat kuuluisia Hakkapeliittaperinteestään ja erään teorian mukaan Härkätie tarkoittaisi sotilastietä. Tanskassa on Härvej, joka on muinainen sotaväentie ja toiselta nimeltään Oksevej.
Lehtitaipaleen sotilastorppa
Sukujuureni ovat syvällä Etelä-Hattulassa, sillä esi-isäni Sigfrid Eerikinpoika Lundman tuli perheineen Hattulan Ihalemmen Säteriin ruotusotilaaksi Lapualta. Hän sai asuttavakseen Lehtitaipaleen sotilastorpan Pukaron- ja Sotkajärven kannakselta. Lehtitaipale oli tuohon aikaan sotilastorppa. 1700-luvulta tehty Kuninkaan kartasto kertoo, että Lehtitaipale oli ”gainalt krog” eli syrjäinen kestikievari talvisen Hämeen Härkätien varressa.
Sigfrid kuoli Kanungin talossa Nummella. Hänen poikansa Erik muutti Ojoisten Kuninkaan kartanon Viialan torppaan Hämeen Härkätien varteen. Torppari haki tilalleen oikeutta maksaa veroja, mutta ympäristön talonpojat katsoivat, että heitä on alueella tarpeeksi ja Kuningas Kustaa III joutui epäämään hakemuksen.
Vielä 1884 julkaistuissa vanhoissa kartoissa näkyy, missä urat Urdansyrjän Myllynpäälisjärveltä kulkevat Sotkajärven rantaan ylittäen Lehtitaipaleessa kannaksen Pukaronjärvelle. Pukarolta on kaksoisura Hepolamminsuon kautta Hepolammille ja edelleen Niemelän kautta Pelkolan Luurilaan Renkajärven rantaan.
Kuva: Tuhoavatko tuulimyllyt Toivo -linnun ja sen kotipesän Renkajärvellä?
Luurilan lintu eli Hattulan lintu
Renkajärven yli on kulkenut viikinkiajoista lähtien talvitie Hämeenlinnasta Turkuun. Järven rannalta löytyi vuonna 1906 hopeakätkö, jonka rahat ja korut ovat peräisin 1040-luvulta. Vanhin raha on vuodelta 762. Luurilan talon, jonka asukkaat ovat sukulaisiani, mailta löytyneet esineet ovat nähtävillä Kansallismuseossa viikinkiajan vitriineissä. Löydön tunnetuin esine on Luurilan tai Hattulan lintu, josta on tehty Kalevala -koru.
Luurilan lintu on myös Hattulan kunnan maskotin Toivo-linnun esikuva. Toivo on tehnyt pesän Hattulaan, mutta nyt se on syntymäpaikallaan vaarassa jäädä tuulimyllyjen ruhjomaksi.
Kuva: Maantieteellinen kartta Etelä-Hattulasta vuodelta 1751. Valtionarkiston karttakokoelma, piirtänyt Juha Mäntylä. Lainaus kirjasta Hattulan historia sivu 126.
Sattulan torpparikylä ja Takajärven kestikievari
Kun Pietari Brahe matkusti vuoden 1639 talvella reellä Turusta Hämeenlinnaan, hän ylitti Renkajärven Luurilan kohdalta Vuohiniemeen, josta jatkoi vällyjen alla nykyisen Puolivälintien suuntaisesti Talvi-Härkätietä pitkin kohti Takajärveä. Hän kulki Sattulan talonpoikien takametsissä, jonne sata vuotta myöhemmin perustettiin torpparikylä. Kylään tuli Yli-Kukkolan torppa Niinimäki, Ali-Kukkolan torppa Mansikkamäki, Arvolan torpat Puoliväli ja Sillanpää sekä Mäkelän ja Rekolan yhteinen torppa Kaivanto(-oja).
Torppien yhteispinta-ala oli yli 250 ha. Torpparikylä autioitui 1900-luvun puolivälissä, mutta torppien kivijalkoja ja peltojen kiviaitoja ovat edelleen nähtävissä. Ne ovat torpparikylän muinaisjäännöksiä, kuten muinainen tiekin.
Niin on nähtävissä myös Pietari Brahen yösija Takajärven Mikkolan kestikievari. Eikö hattulaisten pitäisi ottaa vähän kunniaa naapurikaupungin perustajan kestittämisestä ja luoda Mikkolalle kunnon tarina Hämeenlinnan syntyyn liittyen ja pystyttää paasi, jossa lukee: Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe yöpyi tässä matkalla perustamaan Hämeenlinnan kaupunkia vuonna 1639. Voisiko Puolivälintien nimen muuttaa Pietari Brahen tieksi? Tai Talvi-Härkätieksi? Saisimme lisää kiinnostusta vastaperustetulle Häme by Cycle -viikingin kierroksen pyöräilyreitille.
Keskiaikainen Kosken mylly
Talvi-Härkätien varteen sijoittuu myös Hattulan vanhin vesimylly. Kosken alinen mylly mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1411, jolloin käräjät vahvistivat sattulalaisten oikeuden yhteiseen lahkomyllyyn. Lahkomylly on ollut ensimmäisiä osuustoiminnallisia yrityksiä Suomessa. Lahkolaiset maksoivat myllytyksestä puolet vähemmän kuin ulkopuoliset. Kosken mylly on edelleen vanhalla paikallaan ns. Sattulan jakokunnan mailla.
Ylempi Kosken mylly lienee sijainnut Mustalammin yläpuolella Leiniälän ja Pelkolan puolella. Olen pienenä poikana kulkenut monet kerrat vaarini kanssa Myllytietä (kärryura) pitkin sieneen vuosilohoille.
Kolmas Etelä-Hattulaan sijoittuva vesimylly on Katinalan lahkomylly Vuohiniemen Myllykylässä. Renkajoen ylimmäisellä koskella on myllystä jäljellä vain sillanpielessä oleva myllynkivi ja tukinuitosta kertova uittoränni. Suvussani myllyltä on monta tarinaa, sillä isoisäni äiti oli Vuohiniemen myllärin tytär. Onpa kirjailija ja historioitsija Heikki Ylikangas kuvannut kirjaan Nurmijärven rosvot, myllyn ja mylläri Stettingin ryöstön 1800-luvun alussa.
Kuva: Historiallisen Puolivälintien nimi voisi olla Pietari Brahen tie.
Takajärveltä Hämeen linnaan ja Pyhän Ristin kirkolle
On todettu, että Hämeen linnaan Hämeen Härkätiellä on ollut Rengon kirkolta ainakin kolme eri vaihtoehtoa. Niin on ollut myös Talvi-Härkätiellä. Tienpitovastuu kuului Suomessa vuoteen 1921 asti talonpojille, jotka olivat muodostaneet tienpitoon liittyviä tielahkoja. Niiden vastuulla oli tien kunnon ylläpito. Talvitiet olivat käytössä yleensä joulukuusta huhtikuulle, kun järvet olivat jäässä. Urien merkintä oli talonpoikien vastuulla ja saattoi olosuhteiden mukaan vähän muuttua.
Talvitie on kulkenut Takajärveltä Kosken kylän kautta Kojoen (Alajoki) vartta Alajärvelle yhtyen Luolajassa kesäiseen Härkätiehen. Kun Härkätien kesäinen linjaus siirtyi Kouvalaan, niin päästiin oikaisemaan suoraan Viisarin kautta Hämeen linnalle ja Hattulan Pyhän Ristin kirkolle.
Hämeen linna oli hallinnollinen paikka, jonne pyrkivät virkamiehet ja sotilaat. Pyhän Ristin kirkko oli Hämeen emäkirkko, jossa kävivät kansa, papisto ja pyhiinvaeltajat. Olihan siellä pala Golgatan ristiä vuoteen 1496 asti, jolloin venäläiset ryöstivät kirkon.
Hattula on Ristin tiellä – Matkailu ja retkeily ovat tulevaisuutta
Eero Ojanen on kirjoittanut vuonna 1999 Hattulan seurakunnan historiikin ”Ristin Tiellä 750 vuotta”. Kun 25 vuotta sitten olin lukenut kirjan, kirjoitin sen väliin a-nelosen, joka alkaa näin:
”Yöllä on satanut vähän, saa uhrikiville kavutessa olla varovainen, ettei liukastu. Mutta onpahan kupeissa vettä valmiina, niin voi tuoreet nokkoset sekoittaa tukevaksi puuroksi kääpiöille ja menninkäisille, maanalan väelle …”. Olin lähes sanaton kirjan sisällöstä.
Tehdään koko Hattulasta haluttu ja arvostettu asuinalue kaikille.
Tehdään teistämme ja kulttuuristamme kilpailuvaltti.
Hattulalle ja sen asukkaille kirja paljastaa millaisten perinteiden ja mahdollisuuksien äärellä he asuvat. Tuhansia vuosia vanha kulttuuriseutu lepää matkailussaan Panssarimuseon ja Pyhän Ristin kirkon varassa. Kirjoitin, että kunnan on syytä linkittää silloiset internet-sivunsa seurakunnan sivuille, joiden veroisia silloin oli harvoilla Suomessa. Suosittelin myös pidemmälle menevää yhteistyötä maakuntahengessä. Matkailun kehittämiseen alueella on valtavat resurssit: kulttuurihistoria, linnavuoret, uhrikivet, kartanokulttuuri, kirkot, sotilaat, suomen kieli, viljavat vainiot, maisema, harjujonot, kulkuyhteydet niin uudet kuin vanhat, jne.
En voi muuta kuin toistaa parin kymmenen vuoden takaiset toiveeni. Sen sijaan, että emäkunta rakentaa kulttuurimaisemaan kymmeniä Eiffel-tornin korkuisia, meluisia ja välkehtiviä tuulimyllyjä, se voisi panostaa matkailuun, retkeilyyn ja kaikkien ihmisten hyvinvointiin.
Tietoa on tullut paljon lisää. Anneli Kanto on kuvannut Hattulan kirkon maalaamisen fiktiivisessä romaanissaan Rottien pyhimys ja Markku Kuivalahti on luonut Hämeen Härkätiestä ja sen globaalista merkityksestä oivallisen Youtube-videon.
Pyydän, että otatte mukaan kaikki kuntalaiset, myös Etelä-Hattulasta kesäasukkaineen. Korostetaan kuntamme osaamista, kunnioitetaan esi-isiemme työtä ja luodaan uusia palvelumahdollisuuksia alueen yrittäjille ja nuorisolle. Tehdään koko Hattulasta haluttu ja arvostettu asuinalue kaikille. Tehdään teistämme ja kulttuuristamme kilpailuvaltti.
Tutustu Hämeen Härkätiehen myös seuraavien kanavien kautta.
Kirjalliset lähteet:
- Hattulan historia. Eero Mäntylä. 1976
- Hämeen Härkätiellä. Pirjo Poutanen. 2004
- Hämeen Härkätie. Synty ja varhaisvaiheet. Jaakko Masonen 1989
- Ristin tiellä 750 vuotta. Eero Ojanen. 1999
- Rottien pyhimys. Anneli Kanto. 2021
- Sattulan kylähistoria. Jaakko Salonen ja Mirja Henriksson. 1999
- Sigfrid Eerikinpojan sukuseura ry Sukukirja. Aino Kuitunen. 2019
Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!
Etelä-Hattulan puolesta
Hannu Myllymäki
Linkkejä muutamaan aikaisempaan valtuustokirjeiseemme:
Luontoylänkö 2030 -hanke alkaa. Se kattaa myös Etelä-Hattulan alueen.
Etelä-Hattulan ylväs petolintu – Sääksi eli kalasääski
Etelä-Hattulan kehittämissuunnitelma. Tuulivoimaa parempi vaihtoehto.
Tuulentuoma 
Yksi vastaus artikkeliiin “Hämeen Härkätie kulki talvisin läpi koko Etelä-Hattulan”