Imperiumin vastaisku — Viedään Hämeenlinna mukaan kehitykseen taas

Kanta-Hämeen johtava tuulivoimamedia Tuulentuoma on hiljattain saanut haastajan: Paikallislehti Hämeen Sanomat on vihdoin alkanut kirjoittaa voimalaitosten rakentamisesta Hämeenlinnaan. Käsillä olikin viimeinen tilaisuus, johon hämäläinen aviisi näin odotetetusti lopulta tarttui. Viimeisimmät viikot ovat sen jälkeen olleet tuulivoimasodan lakkaamatonta rumputulta. Erityisesti HäSa:ssa ja Facebookin Hämeenlinnan Politiikka -ryhmässä on julkaistu monta juttua päivässä alkaen yleisötilaisuuden valmistelusta ja sen jälkilöylyistä, lautakunnan huhumyllystä päätökseen ja lopulta nimettömien pääkirjoitustoimittajien paimensaarnoihin ja sitä seuranneeseen mielipiteenmuokkaukseen. Poliittiset luottamushenkilöt kertovat saavansa enemmän yhteydenottoja kaupunkilaisilta kuin koskaan aikaisemmin. Keskustelu sosiaalisessa mediassa ei ota laantuakseen.

Painostusta, uhkailua, syyllistämistä, valheita ja sensuuria. Perinteiset vallankäytön keinot on kaivettu pöytälaatikosta, mutta kenen?

HäSa:n kirjoittelun avasi ansiokkaasti kaupunkitoimittaja Veli-Matti Virtanen neutraalilla uutisoinnin sarjalla. Se, että Hämeenlinnan kaupunginjohdon Wetterillä 8. lokakuuta järjestetyn keskustelutilaisuuden osanottajista ja ajasta yli puolet kohdistui ainoastaan tuulivoimaan jäi vielä HäSa:lta uutisoimatta. Kansanliikkeen yhdistysten metsäyhtiö UPM:lle lähettämän avoimen kirjeen ja kaupunginjohdon kutsuman yleisötilaisuuden tultua julkisuuteen aavisti kuitenkin Virtanen jo tuimemman myrskyn pian puhkeavan ja reportaasiputki aukesi. Lokakuun lopussa tuulivoiman vastustus myös nousi ykkösasiaksi Kanta-Hämeen maakuntakaavan kommenteissa, kertoi HäSa. Wetterin yleisötilaisuus ja sieltä uutisoiduista riskeistä ja tiedon puutteista huolimatta virkamiesten lautakunnalle viemä esitys voimalakaavoituksen aloittamisesta yhdessä poikivat jo pääkirjoituksiakin. Aiempi tuulivoimayhtiön sumutusyritys maanvuokrasopimuksista oli jo työllistänyt lehteä soittelemaan ja korjaamaan julkisesti virheitään oikaisuartikkelilla. Virtasen sarja huipentui pitkään reportaasiin lautakunnan päätöksestä 10.12.

Jo seuraavana päivänä 11.12. muuttui ääni Hämeen Sanomien kellossa. Lehden erityiseksi kannaksi ilmoitetun pääkirjoituksen otsikko kyseli kaupunkilaisilta kiinnostaako heitä kehitys vai ei. Teksti julisti seutumme takapajulaksi ja syytti lautakuntaa huuhaan pohjalta päättämisestä ja järjestäytyneitä kaupunkilaisia sen masinoinnista. Muualla lehden artikkelitarjonta tuulivoimasta muuttui ammattimaisesta reportaasista samaksi rumaksi tuuliteollisuuden propagandaksi, jonka pääviestit ovat väsyttävän tuttuja rainoja jo muualta maastamme aiemmilta vuosilta. Se sama B-luokan propagandaelokuva, joka on jo vuosikaudet ollut levityksessä kerta toisensa jälkeen — ensin Tanskassa, Saksassa ja Kaliforniassa, sitten Ruotsissa, sitten Pohjanmaalla, sitten Keski-Suomessa ja nyt lopulta täällä Hämeessä ratisee puhki rullattuna vielä viimeiset näytäntönsä meidän Adamseissa, Maximeissa ja Bio Rexeissä. Sama dramaattinen käänne on nähtävissä juttujen kuvituksessa. Informatiiviset valokuvat vaihtuivat yhdessä yössä Suomen Tuulivoimayhdistyksen kaltaisten think-tankkien graafikkojen tekeleisiin.

Hämeen Sanomien käsijarrukäännös on jyrkkä: Paimensaarnansa jälkeen lehti ”selvittää”, rientäen puhdistamaan tuulivoimayhtiön mainetta, opettaa lukijoille, miten Oikeat Suuret Kaupungit ovat jo ihan pian hiilineutraaleita ja jättää kaupunkilaisten kriittiset kommentit ja mielipidekirjoitukset julkaisematta. HäSa:n uusi taloustoimittaja Markku Uhari esittäytyy tuulivoimaa seuraavalle uudelle lukijakunnalleen yllättäen poliitikkona sen sijaan, että toisi esiin rationaalisesti talouden näkökohtia paikallisista hankkeista. Tuulentuoma kummastelee lehden äkillistä ja jyrkkää linjanmuutosta, ja sitä kenen intressejä se aivan selvästi palvelee ja kenen ei. Avointa kansalaiskeskustelua ja lehden tyssännyttä neutraalia informointilinjaa kompensoidakseen Tuulentuoma julkaiseekin ensi viikosta alkaen kaikki Hämeen Sanomien julkaisematta jättämät kaupunkilaisten kirjoitukset sekä alkaa tuottaa kriittisiä kommenttikirjoituksia lehden julkaisemaan propagandasisältöön.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että demokratia pääsi yllättämään ja Imperiumin vastaisku on käynnissä. Kirjoitus on seinällä: Wetterin farssista huolimatta talttumattomat, uskottavuutensakin uhalla käärmettä pyssyn ajavat virkamiehet, edelleen itsevarmasti hymyilevät Otsavuoren härskin tietämättömät liikemiehet, paikallislehden käsijarrukäännös ja nimettömät pääkirjoitukset, tutut tuulipropagandan iskulauseet ja grafiikat, lautakunnasta ja virkamiehistöstä tihkuvat tiedon pisarat ja pelon haju. Emme olisi hyviä pikku hämähäkkejä, ellemme tuntisi verkon värähtelyjä, kun jokin voimakas liikkuu sen varjoissa.

Mistä tämä nopeasti iskenyt, koordinoitu ja tuttua kieltä käyttävä voima on peräisin, mistä sen legitimiteetti? Millä perusteella se pilkkaa luottamushenkilöiden lautakuntaa ja syyllistää kaupunkilaisia? Kuka naruista vetelee? Kuka paljastuu naamion takaa? Painostusta, uhkailua, syyllistämistä, valheita ja sensuuria. Perinteiset vallankäytön keinot on kaivettu pöytälaatikosta, mutta kenen?

Reaktionäärisen myrskyn noustessa Tuulentuoma koki olevansa vinkkien tarpeessa ja tavoistaan poiketen pyysi inspiraatiota ulkopuolisilta: Masked Singer Suomen tuomaristolta. Ei liene yllätys, että he kaikki kysymättäkin vastasivat vain siihen kuka on maskin takana: Etsivä numero 1 arvelee, että ”Hän on kenties kaavoituspäätöksen esittelijä, kaupungin kakkonen, Tarja Majuri”. Mutta hänen päälleen puhuukin jo etsivien kakkonen: ”Ei epäilystäkään, vihreän energian Suur-Suomea rakentavan Kokoomuksen Jari Koskinen sen on yksinkertaisesti pakko olla”. Etsivä Veitolan vaisto ei petä: ”Kylli Kylliäinen siellä laulaa, tunnistin tyylistä”. Luova etsivä puolestaan tuumii, että hänen näkemyksensä mukaan kyseessä olisi Hämeenlinnaa aina niin juonikkaasti puikottava Hattulan kunnanjohtaja Pekka Järvi.

Mutta Lelukauppias tietää: ”Sehän on vihreä goottimme Olli-Poika, aina hänet kuvasta tunnistaa”.