Alussa oli hiljaisuus.

Aluissa on aina hiljaisuus. Hiljaisuus on luonnollista. Hiljaisuutta yrittävät myös visusti ylläpitää sellaiset tahot, jotka sen turvin salassa edistävät kätkettyä luomistyötään, kiirehtien saattamaan sen yli pisteen josta ei ole paluuta.

Tämän sivuston missio on sekä murtaa hiljaisuus, että säilyttää se. Tulkoon tiedon valo. Virratkoon vedet ja tuuli vapaasti maan ja syvyyksien päällä. Levätköön ne silloin kun niiden määrä on.

Tämä sivusto pyrkii kertomaan tarkasti, selkeästi ja tasapuolisesti totuuden historiallisen Hämeen Härkätien maisemiin kaavaillusta tuulivoiman tuotantoalueesta – kahdestatoista kolmesataametrisestä, puolta suuremmasta tuulimyllystä, kuin mitä missään Suomen kamaralla vielä tänä päivänä nousee, niitä yhdistävästä maailman suurimpia rekka-autoja kantavasta tieverkostosta, tuotettavasta uusiutuvan sähkön määrästä, ilmastovaikutuksesta, verotuloista, työpaikoista, kyliä, metsiä ja peltoja halkovasta siirtolinjasta ja tietenkin myllyjen taukoamattomasta melusta ja infraäänikentästä, joka tulee kantautumaan tuhansiin koteihin, mökeille ja ruumiisiin päivin öin. Informaatiota tullaan jakamaan myrskyjen ja härkäin voimalla.

Vanha Härkätie on Suomen vanhin edelleen käytössä oleva rakennelma. Sen juuret juontavat ajanlaskumme ensimmäisille vuosisadoille viikinkiaikojen hämäriin, meille edelleenkin lähes tuntemattomaan esihistoriaamme, aikaan ennen suomalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia ja tanskalaisia. Tuolloin Härkätie oli yksi harvoista porteista mittaamattomien metsien linnoittamaan hämäläisten valtakuntaan. Se kulki lounaiselle merialueelle, mistä valtareitti jatkui kohti lännen sivilisaatioita. Ajat ovat muuttuneet. Hämäläisten kuninkaat ovat menneet ja alueet jo aikaa sitten valloitettu ja liitetty suurempiin ja niin edelleen. Suunta kohti seuraavaa välitöntä valtaa on nykyisin meiltä etelään.

Tämän suunnanmuutoksen myötä myös Härkätie on hiljentynyt – jopa siinä määrin että mm. Takajärven ja Renkajärven seudulta kohti Ulvilaa levittäytyvä Etelä-Suomen suurin yhtenäinen metsäalue on nykyään yksi Ruuhka-Suomen hiljaisimmista paikoista. Jos talvisella hiihtoretkellä alueen järvillä tai metsissä pysähdyt ja suljet silmäsi sinua tervehtii outo ja silti tuttu vieras – täydellinen tyhjyys ja hiljaisuus. Milloin viimeksi tavattiinkaan? Ulkomaiset vieraani tapaavat kutsua tätä yllätyksellistä kokemusta ”karjuvaksi hiljaisuudeksi”. Kokeile joskus. Toinen Etelä-Suomessa katoava luonnonvara, linnunrata, myös on vielä täällä nähtävissä tähtikirkkaina öinä.

Etelä-Suomen hiljaisuus pitäisi julistaa luonnon monimuotoisuuden uhanalaiseksi elinympäristöksi – tai muuten vain meidän ruuhkasuomalaisten kansanperintökohteeksemme. Moni ei tiedä, että sen tavoittaakseen ei tarvitse polttaa kolmea sataa kiloa hiiltä Lapinmatkaan, tai haaveilla vielä kaukaisemmista paratiiseista. Tämä on se hiljaisuus, jonka haluamme säilyttää. Jättiläismyllyjen saapuessa hallitsemaan taivastamme se uhkaa kuitenkin kadota ainaiseksi.

Myös tuulivoima pyrkii olemaan omalla tavallaan investointi kaikkien tässä kirjoituksessa mainittujen arvojen turvaamiseen jälkipolville. Sen eduista on viime vuosina kuultu paljon ja ne ansaisevat vielä tarkempaakin selvittelyä juuri Härkätien Voimalan tapauksessa meille kaikille. Myös voimalan todellinen hinta ihmisille ja luonnolle pitää ymmärtää. Asioita on tarkasteltava kokonaisuutena ja tasapuolisesti, mitään salailematta tai faktoja valikoiden. Tämä on se hiljaisuus, jonka haluamme murtaa. Pyrimme puolueettomasti nostamaan esiin Härkätien tuulivoimalan hyödyt ja haitat ja tukemaan avointa kansalaiskeskustelua sydänhämäläisille ja heidän tuleville sukupolvilleen parhaan ja oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi ja toteuttamiseksi.

Hiljaisuuden murtaminen saattaa jostakusta tuntua liioitetulta tiedottamisen vertauskuvalta. Onhan tietoa aiheesta sitä etsivälle jo nytkin saatavissa paljon. Kuitenkin kuten tämän päivän julkisessa keskustelussa yleensä, tässäkin tapauksessa tieto on hyvin polarisoitunutta ja tunteen värittämää – omiaan jakamaan ihmiset jyrkän mustavalkoiseen hajottavaan syyttelyyn. Sivusto pyrkii erityisesti myös auttamaan tässä ongelmassa. Sen on määrä tuoda yhteen kaikki tieto, oli se sitten voimalaitosta puoltavaa, tai ei. Tavoitteena on tarjota se yksi paikka josta me sydänhämäläiset saamme kaiken tarvitsemamme tiedon oman mielipiteemme muodostamiseen. Sellaista paikkaa nimittäin ei vielä ole, mutta pian on.

Hiljaisuus päättyköön ja jatkukoon.

Yksi vastaus artikkeliiin “Murtuva hiljaisuus – kirjoitelma tästä sivustosta

  1. Näitä ihmisen aiheuttamia mullistuksia täytynee ottaa vastaan, vähän niinkuin avokämmenellä lyötyjä iskuja kasvoihin. Tuntuu paradoksaaliselta, että samalla, kun meitä valistetaan säilyttämään luontoa, sitä kuitenkin bisnes ja kunnat käyttävät sitä omiin tarkoituksiinsa.

    Parolan kokouksessa ymmärsin, että, Myrsky Energia, etsii sopivia paikkoja tuulivoimlahankkeille. Mikähän oli tämän Niinimäen kohteen peruste? Sekö, että se on kappale kauneinta Hämettä, vesien ja harjujen vuoksi. Vai se, että kylässä ei ole paljon asukkaita. Mutta voimalan vaikutuspiirissä on. Vaikutus näkyy ja kuuluu kauas. Haittoja on tutkittu sammakoihin asti, mutta onko Myrsky tutkinut vaikutuksia ihmisiin.

    Vuohiniemessä mieheni suku on hakenut vuodesta 1938, täältä luonnon kauneutta ja hiljaisuutta. Olemme olleet onnekkaita, että useat sukupolvet ovat saaneet nauttia puhtaasta järvestä, upeista harjuista, saarista ja eläimistöstä. Sitä hiljaisuutta ja rauhaa on tarvittu vastapainoksi yhä kiihtyvälle työelämälle. Minun perheeni tuli Jokiniemeen 1973. Silloin vielä ammuivat lehmät ja kukot kiekuivat. Maito haettiin lahden takaa. Korjasimme 1870 luvun pirttiä varoen.

    Siitä lähtien olemme viettäneet kaikki kesät ja osin talvellakin siellä, sopusoinnussa luonnon ja eläinten kanssa, seuraten eri vuoden aikoja. On kuikkia ja kaakkureita, koskeloita ja telkkiä. Nykyisin myös joutsenia, haikaroita ja kalasääksiä. Pöllöt, haukat, palokärjet ja tikat tuovat oman äänimaailmansa Puhumattakaan pikkulintujen konseteista.

    Nyt olemme uuden edessä. Mistä kaikesta joudumme luopumaan ja alistumaan. Ensin peloteltiin Tampere-Helsinki junanradalla. Kun saimme henkäistä, sen hankkeen siirtymisestä, lyötiin toiselle poskelle. Tuulimyllyt, vihreä energia. Mutta millä hinnalla. Ja niin korkeat, 300 m, näkyvät ja välkehtivät tosi kauas Jos olen ymmärtänyt, niin tämän hankkeen tuotto ei jää Suomeen, vaan valuu tanskalaisille omistajille.

    Espoo 20.4.2024

    Sirpa Kaajas

    Tykkää

Jätä kommentti Sirpa Helena Kaajas Peruuta vastaus