Kari Kohtala on ollut aktiivinen vesiensuojelun vapaaehtoinen jo 10 vuoden ajan. Hän tietää ja tuntee, miten vedet virtaavat Niinimäen alueella. Hänen ja monien muiden vapaaehtoisen työn ansiosta Takajärven, Alajärven ja Renkajärven vesien tilat tunnetaan ja ne ovat parantuneet vuosien kuluessa.
Nyt kun Niinimäkeen suunnitellaan tuulivoimaloita, Kari kysyy, tuhoaako Hattulan kunta päätöksillään kaiken sen työn, jota se on ollut itse rahoittamassa jo monen vuoden ajan. Kari kirjoitti huolistaan ja havainnoistaan Hattulan valtuutetuille.
Arvon valtuutetut,
Kirjoitan teille huolestuneena Alajärven ja Takajärven Suojeluyhdistyksen hallituksen jäsenenä, tänä vuonna valmistuvana akvaattisten tieteiden maisterina ja Alajärven ranta-asukkaana tilanteessa, jossa Niinimäen tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on tehty ja Hämeen ELY-keskus on antanut hankkeesta lausuntonsa. Tässä vaiheessa vastuu hankkeen hyväksymisen tai rajaamisen seurauksista kohdistuu suoraan kunnan ja valtuuston päätöksentekoon.
Olen tehnyt vuodesta 2016 alkaen vesinäytteenottoa ja virtaamamittausta molempien järvien valuma-alueilla 1─2 kertaa vuodessa sekä myös useamman kerran Takajärvestä Vanajavesikeskuksen Vesistösuunnittelu-PAKKA-hankkeessa. Haluan muistuttaa, että Hattulan kunta on itse rahoittanut Alajärven ja Takajärven Suojeluyhdistyksen toimintaa, erityisesti vesinäytteiden ottamista Takajärveen laskevista ojista ja vesianalyysien laboratoriokustannuksia. Kunta on näin ollen tunnistanut vesistöjen herkkyyden ja tarpeen pitkäjänteiseen seurantaan. On perusteltua kysyä, miten nämä kunnan rahoittamat suojelu- ja seurantatoimet turvataan, jos samanaikaisesti edistetään hanketta, joka voi lisätä kuormitusta samoille valuma-alueille.
Kuva: Kari Kohtala on ollut aktiivinen vesiensuojelun vapaaehtoinen jo 10 vuoden ajan. Vesien suojelu on pitkäjänteistä työtä ja Hattulan kunta on tukenut sitä vuosittain.
Tuulivoimarakentaminen aiheuttaisi suojelutoimet ylittäviä virtaamia
Järvien valuma-alueilla on toteutettu merkittäviä vesiensuojelutoimia, kuten viiden laskeutusaltaan ja useiden pohjapatojen rakentaminen 2023–2024 Heinisuonojaan, pohjapadon ja tulvatasanteen rakentaminen 2021 Myllyojaan sekä ranta-asukkaiden omia päästövähennystoimia.
Suuren mittakaavan tuulivoimarakentaminen kohdistuu Heinisuo, Isosuo ja Valkeasuo -nimisille suoalueille ja niiden läheisyyteen. Suot on jo kauttaaltaan ojitettu ja niiden turvekerroksen keskipaksuus on Geologian tutkimuskeskuksen mukaan 1,1–1,6 m. Ojitettu suo on hydrologialtaan epävakaa ja erityisen herkkä maanrakennustoimille. Tuuliteollisuusalueen rakentaminen todennäköisesti lisäisi virtaamien vaihtelua ja virtaamahuippuja sekä kiintoaine- ja humuskuormitusta tavalla, joka saattaa ylittää olemassa olevien suojelurakenteiden mitoituksen sekä heikentää niiden toimivuutta. Heinisuonojaan rakennetut laskeutusaltaat eivät ole ratkaisu kaikkiin vesiensuojeluongelmiin. Altailla pystytään pidättämään tehokkaasti kivennäismaaperäistä, mutta ei hienojakoista turvemaaperäistä kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita.
Kuva: Isosuolta Onkilammiin laskevaan ojaan on tehty 2022 kaksi laskeutusallasta. Niiden lisäksi on Isosuolle Puolivälintien läheisyyteen rakennettu kaksi muuta allasta. Kulttuurihistoriallinen Hämeen härkätien talvitie kulki aikanaan Isosuon kautta kohti Takajärveä. Isosuon valuma-alueelle on suunniteltu 2–3 tuulivoimalaa.
Rakentamisessa muodostuu vettä huonosti läpäiseviä tai läpäisemättömiä pintoja, jotka tiivistyvät entisestään rakentamisen edetessä raskaan liikenteen ja työkoneiden painosta. Tällöin sade- ja sulamisvesi ei imeydy maahan vaan valuu nopeasti ojiin lisäten ja nopeuttaen virtaamaa sekä siitä aiheutuvaa ojanpenkkojen syöpymistä varsinkin Heinisuonojassa. Ojanpenkkojen kulumisesta ja sortumisesta on nykytilanteessa havaintoja Heinisuonojassa ja sen pohjapadolla. Mikäli virtaamahuiput vielä voimistuvat, saattaa hietamaaperästä koostuva jyrkkä ojanpenkka sortua hankealueen pohjoispuolella sijaitsevien laskeutusaltaiden padon luona vedenpaineen takia. Myös toistuvuus koneellista työtä edellyttäville padon korjaustoimenpiteille voi lisääntyä.
Maarakentaminen lisäisi humuksen ja elohopean kulkeutumista järviin
Niinimäen tuuliteollisuusalueen rakentaminen edellyttäisi monien olemassa olevien metsäautoteiden kantavuuden vahvistamista, leventämistä, sekä uusien teiden rakentamista. Lisäksi voimalat sähkönsiirtoverkkoon yhdistävien maakaapelien tai ilmajohtopylväiden tieltä olisi kaivettava turvetta. Tämä yhdessä puuston poiston kanssa lisäisi humus- ja kiintoaineskuormitusta, veden sameutta ja valuntaa ojiin. Kaivuutöiden ajoittaminen routamaan aikaan ei poista vesistökuormitusta, sillä kaivuun yhteydessä irronnut hienoaines ja ravinteet voivat kulkeutua ojiin roudan sulettua keväällä.
Uusien teiden ojaylitykset toteutettaisiin betonirummuilla, jotka lisäisivät veden virtausnopeutta. Alajärven ja Takajärven sekä Renkajärven suojeluyhdistykset saattaisivat joutua kustantamaan nykyistä enemmän vedenlaadun analyysejä, jos Isosuon lähelle rakennettaisiin tuulivoimalat. Herkimpiä kiintoainekuormitukselle ovat juuri latvavesien purot. Pitkäkestoinen kiintoainekuormitus saattaa muuttaa vesieliöstöä ja heikentää niiden elinympäristöjä.
Tuuliteollisuusalueella jouduttaisiin todennäköisesti perkaamaan suo-ojia ja kuivattamaan turvemaita, mistä aiheutuisi ravinne- ja humuskuormitusta ojiin. Samalla veden pH-arvo voisi laskea nykytasosta ja ojista Takajärveen purkautuva vesi olisi nykyistä ruskeansävyistä vieläkin tummempaa ainakin ylivirtaamakausina. Kuivien jaksojen pitkittyessä kesäisin ojissa olisi nykyistä vähemmän vettä ja veden lämpötila olisi korkeampi, jota tehostettu ojitus ja turvemaiden kuivatus voimistavat. Tästä voisi aiheutua haittaa vesieliöille ja lajien määrä saattaisi vähentyä.
Kuva: Talkoolaiset poistamassa puustoa Myllyojan vesiensuojelurakenteiden tieltä.
Humuskuormituksen lisääntyminen on erityisen huolestuttavaa, koska humuksen mukana vesistöihin kulkeutuva elohopea voi lisätä kalojen elohopeapitoisuuksia. Tällä on vaikutuksia myös Takajärven laskujoki Alajokeen ja sen uhanalaiseen taimenkantaan. Elohopeaa on eniten isoissa petokaloissa, jotka päätyvät monesti ranta-asukkaiden ruokapöytiin. Kyse ei ole vain ekologisesta kysymyksestä, vaan myös kalojen käyttökelpoisuudesta, terveysriskeistä ja kalataloudellisesta arvosta.
YVA-raportin vesistövaikutusten arvioinnissa on lukuisia virheitä
Hankkeesta tehty Ecobio Oy:n YVA-raportti antaa varsin puutteellisen kuvan hankkeen vaikutuksista pintavesiin. Ensinnäkin raportissa sivulla 254 on virheellinen valuma-alueen pinta-alatieto Heinisuonojalle! Ecobio Oy on ottanut valuma-alueen pinta-alan (6,2 km²) Alajärven vesiensuojelutoimenpiteiden kartoitus -raportista, jossa käsitellään Alajärvellä sijaitsevaa saman nimistä Heinisuonojaa. Takajärven Heinisuonojan valuma-alue on Metsäkeskuksen tiedon mukaan pinta-alaltaan 12,97 km² eli yli kaksi kertaa niin iso kuin Alajärven Heinisuonojan valuma-alue. Myös valuma-alueen ojitettujen ja ojittamattomien soiden sekä metsän prosenttiosuudet ovat väärät eli Alajärven Heinisuonojan. Ecobio Oy on siis tutkinut väärää ympäristöä.
Raportissa väitetään myös, että rakentamisvaiheen jälkeen ei synny lainkaan vesistövaikutuksia eli vaikutuksia veden määrään ja laatuun. Tämä ei ole totta! Hankealueen sade- ja sulamisvesien vaikutuksista ojien virtaamien lisääntymiseen ja mahdollisesta ravinnekuormituksesta ei mainita mitään.
Kuva: Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset -raportti on jätetty huomioimatta. Varsinainen vesistövaikutuksia koskeva Elinvoimakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushanke on vasta alkanut.
Tuulivoiman rakentamisen vesistövaikutuksia ei ole tutkittu Suomessa vielä lainkaan riittävästi. Ensimmäinen Elinvoimakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushanke aiheesta on alkanut vuonna 2025 ja päättyy vuoden 2027 lopussa. Ecobio Oy:n raportissa väitetään, että pintavesivaikutusten arviointiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia. YVA-raportti valmistui samoihin aikoihin, kun Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus julkaisi helmikuussa 2025 todella kattavasti laaditun raportin maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutuksista. Mikäli kyseistä raporttia olisi voitu käyttää Niinimäen YVA-raportin laadinnassa lähdemateriaalina, raportista olisi saatu paljon parempi ja kattavampi. Nyt YVA-raportissa ei pystytä arvioimaan esimerkiksi hankealueella tarvittavia uusia ojituksia, niiden pituuksia ja syvyyksiä tai vettä heikosti läpäisevän pinnan pinta-alan lisääntymistä. Annan vahvan suosituksen kyseisen Pohjois-Pohjanmaan Elinvoimakeskuksen raportin lukemiselle.
Mikromuovin ympäristövaikutuksia ei ole huomioitu ollenkaan.
Lisäksi on syytä nostaa esiin tuulivoimaloiden lapojen kulumisesta syntyvä mikromuovi. Tuulivoimaloiden siivet valmistetaan komposiittimateriaaleista, jotka kuluvat käytössä ja irrottavat mikromuovihiukkasia. Nämä hiukkaset kulkeutuvat tuulen mukana ympäristöön ja päätyvät ajan myötä myös vesistöihin. Mikromuovit sitovat haitta-aineita ja raskasmetalleja, kertyvät ravintoketjuun ja aiheuttavat pitkäaikaisen, käytännössä pysyvän kuormituksen.
Tuulivoiman aiheuttamista mikromuovipäästöistä on tehty vasta muutamia tieteellisiä vertaisarvioituja tutkimuksia ja tutkimustuloksia on vielä liian vähän, jotta sen vaikutuksista voitaisiin olla varmoja. Silti tuoreena tutkimustuloksena on per voimala saatu jopa 30─150 kilon mikromuovipäästö vuodessa. YVA-selvityksessä ei mainita, onko aiemmin tehty tutkimuksia lapojen mikromuovin ympäristövaikutuksista tai onko mikromuovin määriä arvioitu. Lisäksi väitetään, että tuulivoimakomponenteista ei liukene veteen haitallisia komponentteja, eli toisin sanoen mikromuovia!
Niinimäessä vallitseva tuuli on lounaasta. Se kuljettaisi lavoista irtoavan mikromuovin kohti Heinisuonojaa ja Takajärveä.
Siirtojohdotkin aiheuttaisivat uhkia veden laadulle, kaloille ja eläimille
Hankkeeseen liittyvien siirtolinjojen vaikutuksia ei voida sivuuttaa. Monet sähkönsiirtolinjavaihtoehdot risteävät virtavesiuomien poikki. SVE3 vaihtoehto kulkisi suoraan Myllyojaan rakennetun pohjapadon kohdalta, jonka läheisyydestä tulisi poistaa lähes kaikki puusto ja pensaikko. Alueen puusto sitoo nykyisellään ympäröivän peltoalueen pintavalunnan tuomia ravinteita ja kiintoainesta sekä ehkäisee ojan reunojen sortumista, mikä tukee vesiensuojelun tavoitteita.
SVE1 vaihtoehto kulkisi ilmajohtona Myllyojan valuma-alueella metsäisten Hosioskorven ja Aukeasuon halki sekä myös Alajärven Heinisuonojan eteläosan halki. Näillä alueilla ensin metsäkoneiden ja sitten paalutuskoneiden käyttö rikkoisi turvemaan rakennetta. Soiden vedenpinta todennäköisesti nousisi, kun puustoa poistetaan ja haihdunta vähenee. Tästä aiheutuisi jopa pitkäkestoista kiintoainekuormitusta, veden tummumista sekä pH:n laskua, jos siirtolinjan alueella olevia ojia ei ennallisteta. Myllyojan pohjapadon toimivuus voisi heikentyä kuormituksen takia.
Sähkönsiirtokaapelin maakaapelointi puolestaan aiheuttaisi Alajoen kohdalla joenpohjan kaivamista, mistä sedimentin kiintoainesta ja siitä vapautuvia ravinteita päätyisi Alajärveen asti.
Sähkönsiirtolinjat ja johtokäytävät pirstovat elinympäristöjä ja heikentävät ekologisia yhteyksiä. Alajoen taimen on uhanalaisena erityisen herkkä vedenlaadun ja valuma-alueen muutoksille. Liito-oravan lisääntymis- ja liikkumisalueet voivat vaarantua, mikäli siirtolinjat katkaisevat metsien välisiä yhteyksiä. Lisäksi avoimet johtokäytävät lisäävät törmäys- ja häiriöriskejä rauhoitetuille ja suojelluille lintulajeille.
Valtuustolla ja valtuutetuilla on valta ja vastuu!
Edellä mainitut vaikutukset kytkeytyvät suoraan lainsäädännön velvoitteisiin, joita kunnan päätöksenteossa on noudatettava:
- Luonnonsuojelulaki (9/2023) – suojeltujen ja uhanalaisten lajien ja niiden elinympäristöjen heikentämiskielto
- Vesilaki (587/2011) – vesistön tilan heikentämisen kielto
- Ympäristönsuojelulaki (527/2014) – ennakollinen haittojen ehkäisy, myös pitkäaikaiset vaikutukset
- EU vesipuitedirektiivi (2000/60/EY) – vesien tilan heikentämiskielto
- EU luontodirektiivi (92/43/ETY) ja lintudirektiivi (2009/147/EY) – suojeltujen lajien ja elinympäristöjen turvaaminen
Valtuuston päätöksillä ratkaistaan nyt, ovatko kunnan itse rahoittamat vesien seuranta- ja suojelutoimet sekä suojeltujen lajien turvaaminen johdonmukaisessa suhteessa muuhun maankäyttöön.
Pyydän teitä arvioimaan hanketta kokonaisuutena ja kumulatiiviset vaikutukset huomioon ottaen.
Tutustu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen raporttiin ”Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset”
Tutustu myös Elinvoimakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeeseen aiheesta ”Tuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset muuttuvassa ilmastossa – Riskinarviointi ja vesienhoidon vaihtoehdot (TURRI)”.
Ystävällisin terveisin,
Kari Kohtala
Lähteet:
- Geologian tutkimuskeskus, Suot ja turvemaat
- Hattulan Niinimäen tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus. Niinimäen Tuulivoima Oy, Ecobio Oy
- Karttaselain, Ilmakuvat
- Metsäkeskus, Pintavesien virtausmalli
- Pohjois-Pohjanmaan elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 10 │ 2025. Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset. Esiselvitys vaikutuksista, niiden arviointitavoista ja haittojen lieventämisestä
- Samuli Joensuu, Tapio Oy. Lietekuopat ja laskeutusaltaat
- Vargitmossenin tuulivoimahanke, Vöyri. YVA-selostus, EPOELY/3426/2023, Lausunnot ja mielipiteet
Linkkejä valikoituihin aikaisempiin valtuustokirjeiseemme:
Tuulentuoma 