Etelä-Hattulassa ja muuallakin Hämeen järviylängön alueella on monia sääksen pesiä. Sääkset ovat paikka- ja parisuhdeuskollisia ja sääksipariskunnat tulevat usein joka vuosi aina samaan paikkaan pesimään. Sääksen pesimäpaikat ja niiden lähiympäristö ovat suojeltuja.
Nyt tälle Kanta-Hämeen maakuntalinnulle on nousemassa uusi uhka: tuulivoimalat. Monet niistä rakennettaisiin sääksien ravinnonhankintamatkan varrelle rauhallisten soiden ja kalaisten järvien väliin.
Lue alta Jarno Honkasen avoin kirje Hattulan kunnan valtuutetuille. Se kertoo sääksistä ja niiden elämästä luontoharrastajan ja biologin silmin.
Arvon valtuutetut,
Olen Jarno Honkanen, Etelä-Hattulasta kotoisin oleva ja takaisin Etelä-Hattulaan muuttoa haikaileva biologi. Luonto ja sen monimuotoisuus ovat sydäntäni lähellä ja siksi ajattelin kirjoittaa teille Kanta-Hämeen maakuntalinnusta sääksestä.
Aikaisemmassa kirjeessä on esitelty monipuolisesti ja tiivistetysti Hämeen järviylängön eläin- ja kasvilajistoa sekä alueen erityisiä luonnonpiirteitä. Alueen eläinlajisto on runsas, monipuolinen ja monimuotoinen. Kirjeessä on käyty läpi järviylängön eliölajistoa niin äärimmäisen uhanalaisten, kuin elinvoimaisten ja runsaslukuistenkin osalta.
Tässä kirjeessä keskityn nykyään elinvoimaisena pidettyyn sääkseen. Sääksi on valittu Kanta-Hämeen maakuntalinnuksi ja sillä on ollut merkittävä rooli suomalaisessa luonnonperinteessä. Lajia pidetään nykyään elinvoimaisena, ja sen kanta on elpynyt lainsäädännön kehittymisen ja aktiivisten suojelutoimien myötä. Nykyään Suomessa arvioidaan pesivän 1200–1500 sääksiparia. Onko se paljon vai vähän? Vaikka laji on määritelty nykyisin elinvoimaiseksi, ei niitä ole silti liikaa.
Sääksi
Sääksi (Pandion haliaetus) on laajalle levinnyt keskikokoinen petolintu, jonka biologiaa leimaa kalastukseen erikoistunut elämäntapa, pitkä muuttomatka ja sopeutuminen monenlaisiin vesistöympäristöihin.
Sääkset muodostavat elinikäisen parisuhteen, ja niiden pesintä tapahtuu usein samoilla paikoilla vuodesta toiseen.
Ulkonäkö ja sopeutuminen
Sääksi on siipiväliltään suuri (152–167 cm), väritykseltään vaaleahko alapuolelta ja tummanruskea selästä. Lajille on tyypillistä siipien kärkien ”harittava” muoto ja liitelyn aikana kulmassa pidetyt siivet. Se tunnistetaan helposti vesistöjen yllä lekuttelevasta lennosta ja jyrkistä syöksyistä veteen kalan pyydystämiseksi, mikä on ainutlaatuinen piirre petolintujen joukossa.
Ravinto ja saalistus
Sääksen pääravintoa ovat kalat, joiden lajikirjo määrittyy paikallisen vesistön mukaan. Saaliskalan koko vaihtelee, mutta tyypillisesti sääksi pyydystää noin 300 gramman kokoisia kaloja. Niiden saalistusstrategia sisältää ilmassa lekuttelua ja tarkkaa tähystystä, minkä jälkeen seuraa nopea saalistussyöksy veteen.
Pesintä ja elinkaari
Sääkset muodostavat elinikäisen parisuhteen, ja niiden pesintä tapahtuu usein samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Sääksi rakentaa pesänsä puun latvaan. Sääksi rakentaa pesänsä mielellään joka vuosi samaan paikkaan. Vuosien saatossa pesä kasvaa korkeutta ja leveyttä. Suurimmat tavatut sääksen pesät saattavat painaa jopa satoja kiloja. Naaras munii keväällä 2–3 munaa ja poikaset kehittyvät lentokykyisiksi noin kahdeksassa viikossa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan ja poikasten hoitoon, mutta naaras vastaa pääosin haudonnasta.
Kuva. Sääksen pesäpoikaset sääksiparin tekopesän päälle rakentamassa pesässä. Kuva Matti Suopajärvi.
Muutto ja levinneisyys
Laji on kosmopoliitti: sääksiä tavataan kaikilla mantereilla, pois lukien Etelämanner. Suomalaiset yksilöt talvehtivat pääosin Länsi-Afrikassa, ja muuttomatka voi olla jopa 7000–8000 km. Kevätmuutto tapahtuu yleensä huhti-toukokuussa, syysmuutto elo-syyskuussa.
Sääksen murheellinen historia
Petovihan aikana sääksen asema Suomessa oli pitkään uhattuna; 1800–1900-luvuilla petolintuja vainottiin ankarasti ja monilla alueilla sääksikanta romahti lähes sukupuuttoon. Syynä sääksien vainoon oli yleinen uskomus, että ne ovat kalavarkaita ja kalataloudelle haitallisia.
Petovihan vuosikymmeninä sääksi harvinaistui etenkin Etelä-Suomessa, missä pesäpaikkoja tuhottiin, aikuisia lintuja ammuttiin ja munia kerättiin keräilymielessä. Petoviha ilmentyi myös hallinnollisina toimina: sääksen tappamisesta maksettiin Suomessa tapporahaa 1800-luvun lopulta 1940-luvulle saakka.
Sääksen uusi mahdollisuus
Sääksi rauhoitettiin asetuksella vuonna 1926. Luonnonsuojelulainsäädännön ja petolintujen suojelun tultua voimaan kanta alkoi vähitellen elpyä. 1970-luvulla alkaneet rengastus- ja suojeluprojektit ovat olleet merkittävässä roolissa suomalaisen sääksikannan elpymisessä. Nykyisin laji on jälleen elinvoimainen monilla järvialueilla ja saaristossa.
Erityisesti lintuharrastajien aktiivinen tekopesien rakentaminen on tukenut toipuvaa sääksikantaa. Vuonna 1990 perustetulla Sääksisäätiöllä on ollut merkittävä rooli sääksen suojelutyön aloittamisessa, sääksikannan seurannassa sekä yleisen mielipiteen muokkaamisessa petolintuystävälliseksi.
Uusia uhkia sääksen menestymiselle
Vaikka sääkseä pidetään tällä hetkellä elinvoimaisena, on sääksen menestymiselle ilmaantunut uusia uhkia. Tehometsätalouden seurauksena sääksen pesäpuita ja metsiköitä häviää. Tämän rinnalle on tullut myös toinen uusi uhka: metsäalueiden valjastaminen tuulivoimala-alueiden käyttöön. Tuulivoimaloiden, sähkönsiirtoverkkojen ja massiivistien tierakennelmien alta kaadetaan laajoja metsäalueita.
Tuulivoimalat aiheuttavat myös suoran uhan: sääksen törmääminen tuulivoimalaan on sille aina kohtalokasta.
Sääksen elinympäristöjen tuhoutumisen lisäksi tuulivoimalat aiheuttavat myös suoran uhan: sääksen törmääminen tuulivoimalaan on sille aina kohtalokasta. Sääksisäätiön yhteistyö metsäyhtiöiden, kuten UPM:n kanssa, pyrkii yhdistämään luonnonsuojelun ja metsätalouden kestäväksi kokonaisuudeksi, mikä on edesauttanut lajin suotuisaa kehitystä Suomessa. Yhteistyössä on laadittu suosituksia ja ohjeita pesäpaikkojen suojelemiseksi metsänhoidon yhteydessä, rakennettu tekopesäprojekteja ja järjestetty lajin seurantaa. Onkin mielenkiintoista, että Etelä-Hattulaan suunniteltujen tuulivoima-alueiden suurin yksittäinen maanomistaja on UPM.
Sääksi on hyvä indikaattorilaji
Sääksen pesimämenestys ja poikastuotto heijastavat suoraan alueen vesistöjen ja metsäluonnon tilaa ja monimuotoisuutta. Sääksen väheneminen kertoo suoraan elinympäristön tilan heikkenemisestä. Ihmisen näkökulmasta tästä kannattaa olla aidosti kiinnostunut: rakentamaton metsäinen ympäristö ja ihmisen kosketus siihen edistää tutkitusti terveyttä. Jos sääksi puuttuu, jotain on vialla.
Hetki, kun sääksi sukeltaa veden pintaan ja palaa saaliin kanssa, luo matkaajalle kokemuksen luonnon aitoudesta ja villistä kauneudesta.
Petolinnut matkailuvalttina
Petolinnuilla kuten sääksillä, kotkilla, haukoilla ja pöllöillä on merkittävä rooli luontomatkailun vetonauloina. Hetki, kun sääksi sukeltaa veden pintaan ja palaa saaliin kanssa, luo matkaajalle kokemuksen luonnon aitoudesta ja villistä kauneudesta. Sääksen kalastusta seuratessa aika tuntuu pysähtyvän. Mieli rauhoittuu ja arjen kiireet unohtuvat helpommin.
Luontomatkailun kautta kertyy taloudellista hyötyä ja paikallisille yhteisöille kannusteita osallistua suojelutoimiin. Sääksi ja muut petolinnut kannattaa laittaa töihin Hämeen järviylängöllä. Riittää kun pidetään niistä huolta!
Hämeen järviylänkö ja sääksi
Hämeen järviylänkö sijoittuu keskelle Etelä-Suomen kasvukolmiota. Järviylängön vaikutuspiirissä on arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä. Järviylänkö tarjoaa mahdollisuuden viettää aikaa rakentamattomassa erämaamaisessa ympäristössä.
Rakentamaton luontoympäristö on kiihtyvällä vauhdilla hupeneva luonnonvara. Sääksien esiintyminen Hämeen järviylängöllä on eräs mittari tälle luonnonvaralle. Hattulan valtuutetut ovatkin paljon vartijana siinä, kuinka tätä arvokasta luonnonvaraa käytetään Etelä-Hattulassa.
Kiinnostuitko? Haluatko lähteä kanssani luontoretkelle Etelä-Hattulaan? Jos vastauksesi on kyllä, ota yhteyttä. Yhteystietoni ovat alla.
Tutustu sääkseen ja Sääksisäätiön toimintaan heidän kotisivuillaan.
Katso myös kevään ensimmäinen sääksi WWF:n Luontoliven videolla.
Raikkaita syysilmoja ja luontoretkiä kaikille!
Etelä-Hattulan puolesta
Jarno Honkanen
Ps. Kuva ”Sääksi lahna kynsissään” Matti Suopajärvi.
Linkkejä muutamaan aikaisempaan valtuustokirjeiseemme:
Etelä-Hattulan kehittämissuunnitelma. Tuulivoimaa parempi vaihtoehto.
Vaihemaakuntakaava: Tuulivoiman hyödyt hukassa ja kannattajat harvassa.
Säästetään Hämeen järviylänkö. Se on Etelä-Suomen keskuspuisto!
Tuulentuoma 
5 vastausta artikkeliin “Etelä-Hattulan ylväs petolintu – Sääksi eli kalasääski”