Tuulivoimalaitosten etäisyyskartat

Havainnekuvien jälkeen toiseksi yleisin asukkaiden pyyntö Tuulivoimayhtiölle on yleensä: ”kunnon kartat”. Kuluneen vuoden aikana tämäkin pyyntö on kuultu useasti kaikissa Niinimäen voimalaitoksen yleisötilaisuuksissa. Yhtiöillä on tapana esitellä omissa tiedotuskanavissaan karttoja, joissa hankealueet näyttäytyvät yksinäisinä ilman muita voimalaitoksia valkoisen tyhjän karttataustan autiudessa kaukana sivistyksestä. Näin toimii myös Myrsky Oy Niinimäen hankesivulla. Otsavuoren tuuli ei ole kesäkuisesta lupauksestaan huolimatta kolmessa kuukaudessa saanut omaa Isosaaren voimalaitoksen sivustoaan jakeluun tai muutenkaan tiedottanut asukkaille mitään kartoista nyt puhumattakaan.

Asukkaat kuitenkin haluavat, tarvitsevat ja myös ansaitsevat noita ”kunnon karttoja”. Ei siksi, että he tietäisivät missä suunniteltu voimalaitos sijaitsee. Ei myöskään pelkästään siksi, että he voisivat selvittää kuinka pitkä matka omasta asunnosta on hankealueelle ja lähimmälle myllylle. Asukkaat tarvitsevat laadukkaita karttoja siksi, että he asuvat kyseisellä alueella, jossa sijaitsee kymmeniä, tai satoja heille tärkeitä kohteita. He haluavat saada selville etäisyydet niihin kaikkiin ja sen lisäksi pystyä arvioimaan voimalaitoksen mahdolliset näkymä- ja kuuluma-, valuma-alueet ja ties mitkä muut ympäristövaikutukset. Lisäksi heillä on tarve tarkastella voimalaitosrakentamista asuntojensa ympäristössä kokonaisuutena. Missä kaikissa ilmansuunnassa niitä tulee olemaan? Miten ne yhdessä pirstovat ympäristön ja mitä siitä jää loputa jäljelle? Hyvä kartta kertoo kaiken tämän kohtuullisen nopeasti. Huono, kuten hankesivustojen kartat, ei ollenkaan — ja se lienee niiden karttojen tarkoituskin.

Karttoja voidaan muotoilla hyvin monin eri tavoin, ja niiden eri muodot palvelevat eri tehtäviä ja päämääriä. Asukkaiden kannalta ehkä tärkein muotoilu on etäisyysvyöhykekartta. Siinä kohteiden, tässä tapauksessa voimalaitosten hankealueiden ympärille piirretään pyskurivyöhykkeitä, viivoja, joista on tietty etäisyys hankealueen lähimpään kohtaan. Vyöhykekartta on erittäin tehokas työkalu vastaamaan edellisessä kappaleessa lueteltuihin tarpeisiin. Se on myös erinomainen huomion ja keskustelun herättäjä. Rengon markkinoilla Kuittilalaiset kävelivät väkijoukossa kantaen suurta vyöhykekarttaa. Vastaan tuleva markkinaväki pysähtyi heti etsimään omia kohteitaan kartalta ja keskustelu käynnistyi välittömästi. Tuulivoima-addressi allekirjoitettiin kerran minuutissa markkinoiden alkuhetkestä sulkemiseen asti. Toisenlainen kartta samasta aiheesta olisi tuottanut paljon heikomman tuloksen.

Yksityiskohdista karsituilla lähes tyhjillä ”taustakartoilla” saavutetaan erilaisia vaikutuksia. Samantapainen efekti voi olla taustakarttana käytetyllä satelliittikuvalla. Sillä voidaan esimerkiksi osoittaa, miten voidaan nähdä ja ajatella, että valtateiden 2 ja 3 välissä sijatsee vihreä valtatie numero 2.5, eli Hämeen Järviylänkö. Maakuntakaavoituksessa siitä puhutaan vihreänä käytävänä tai Hämeen hiljaisena alueena (ei liikennettä). Se on myös Kanta-Hämeen kaupunkien puhtaiden juomavesien lähde ja alkuperä. Satelliittikuvalla voi havainnollistaa kaiken tämän ja lisäksi korostaa yksityiskohtia, kuten kirkkaan keltaisella viivalla piirrettyä vanhaa Hämeen Härkätietä, jonka Hämeenlinnan ja Hattulan osuus jää käytännössä kokonaan tuulivoimalaitosten vaikutusalueen sisään.

Tärkeä yksityiskohta etäisyyskartoissa on tietenkin käytetyt etäisyydet. Renkaat kartalla ohjaavat heti ajattelua. Kylmiltään tällaisen kartan näkevän ihmisen ensireaktio voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Jos uloin rengas on piirretty seitsemän kilometrin etäisyydelle ja kotini on sen sisällä, pitääkö minun huolestua?

Suomessa ei ole juuri mitään sääntelyä tuulivoimarakentamiselle. Mitään virallisia rajoituksia tai edes suosituksia etäisyydelle asutukseen ei ole. Vaikka tällaisten etäisyyksien määrittely on jopa kirjattu Orpon hallituksen ohjelmaan, lainsäädännön trendi tällä hetkellä näyttää päinvastoin olevan kaikkien esteiden purkamine tuulivoimarakentamiselta ja mahdollisimman nopea ja laajamittainen tuulivoiman rakentaminen koko maahan. Suomen tuulivoimayhdistyksen seurannan raportoima tällä hetkellä suunnittelussa oleva maa- ja merituulivoiman kokonaiskapasiteetti tarkoittaisi yli 10 000 tuulivoimalaa.

Käytännön minimietäisyyden asutukseen muodostaa tällä hetkellä Meluntorjuntalakien minimiraja voimalan tuottamalle melulle asuntojen pihoissa ja huoneissa yöaikaan. Nykyisille myllyille tämä raja on käytännössä ollut noin kilometrin paikkeilla olosuhteista riippuen. Härkätien uuden sukupolven suuremmille ja siksi äänekkäämmille myllyille se tulee olemaan pitempi. Teollisuuden edunvalvoja Suomen Tuulivoimayhdistys perustelee sivustollaan oman epämääräisen näkemyksensä suojaetäisyyksistä. Niinimäen hankkeessa Myrsky Oy on esittänyt 1.5 km etäisyyttä asutukseen. Tällä hetkellä Niinimäen hankealueen lähimmät asunnot sijaitsevat noin 1.2 km etäisyydellä hankealueelta. Isosaaren osalta etäisyydet ovat tätä lyhyemmät myllyihin ja toistaiseksi ilmoitettu hankealue käytännössä rajautuu suoraan asuntotontteihin mm. Miekolammilla. Tuulivoimalaitoksilla on kuitenkin monia muitakin ja kauemmaksi ulottuvia vaikutuksia. Pyörivien siipien välke, lentovalot ja maisemavaikutus ulottuvat viidestä seitsemään kilometriin. Tämän vaikutuksen kanssa käsi kädessä kulkee kiinteistöjen arvon lasku. Vesistövaikutukset riippuvat ojien, purojen, ja jokien suunnasta ja vedenottopaikoista. Lapaeroosion irroittama mikromuovi ja epoksin bisfenoli A leviää tuulen mukana kauas kaikkiin ilmansuuntiin. Oikea etäisyysmitta riippuu tarkasteltavasta vaikutuksesta ja hyvä kartta sisältää siksi useita vyöhykkeitä eri etäisyyksillä.

On häpeällistä ja manipuloivaa, että tuulivoimayhtiöt eivät tuota asukkaiden käyttöön oleellista ja heille oman etunsa ymmärtämiseksi ja mielipiteensä muodostamiseksi niin tärkeää karttainformaatiota, vaikka se olisi yhtiöille erittäin helppoa ja halpaa. Sama kritiikki pätee myös Suomen valtion ja kuntien ympäristöorganisaatioihin, joissa työskentelee jopa tuhansia verovaroin koulutettuja ammattilaisia, joille tällaisten karttojen tekeminen sujuisi muun työn ohessa. Onneksi kuitenkin tavallisten kansalaistenkin käytössä ovat nykyään ilmaiset avoimen paikkatietodatan lähteet ja QGIS:n kaltaiset avoimen lähdekoodin paikkatietotyökalut, joilla tämänkin postauksen kartat on laadittu muutaman päivän opettelun ja kokeilun tuloksena. Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu työkalujen osalta tuhansille vapaaehtoisille ohjelmoijille ympäri maailmaa ja datan osalta toisille Suomen julkisille organisaatioille, jotka julkaisevat avointa paikkatietoa.